Mietteitä kevyitä

Kesä on tullut kuin huomaamatta. Jo heinäkuun 10. päivä menossa, ja silti tunne on kuin kesää odotellessa, niin sanoakseni. Säiden puolesta kesä ilmeisesti ei ole vielä oikein alkanutkaan. Tosin juhannuksen jälkeen säällä ei ollut paljoa merkitystä: hirsisauna oli siirtovuorossa ja päivistä tuli pitempiä kuin mitä ne yleensä ovat. Valmista kuitenkin siirron osalta tuli, vaikka sää oli ilmeisestikin monivivahteinen koko prosessin ajan.

Nyt vertailukohteeni kotimaahan on vähän heikompi; katselen Viljandissa Etelä-Eestissä hieman kämäisen hostellin ikkunasta melko kämäiseen maisemaan ja viileältä ynnä sateiselta näyttää. Kotona ilmeisesti sama meininki. Olen täällä jo kuinka monetta kertaa viikon verran vetämässä Qigong kurssia NoTaFe tapahtumassa. Tällä kertaa daoyin muotona Taiji keppi sarja, sekä aivan vähän sisäisempiä keskittymisharjoituksia.Yleensä jopa ylellinen Oma Kodu hostellin järvimaisema on vaihtunut tähän, mutta nukkuessaan ei onneksi juurikaan ole väliä missä on, jos ei sada päälle ja on suht koht lämmintä. Ja ovi, jonka voi sulkea takanaan.

Kesäkuun 7.-9. pidetty Metsä Qigong Leiri meni mukavissa merkeissä. Kiva määrä mukavaa porukkaa kivoissa mökeissä sai nauttia kivasta säästä ja hyvästä ajasta. Ensi vuonna on kymmenes kerta, eli juhlavuosi, ja vetäjiksi tulee muitakin kuin minä, Tommi ja Matti. Tsumura Sensei tietenkin, jos terveys sallii, lisäksi vielä hänen oppilaansa on lupautunut Japanista asti lentää tänne meillekin, lainatakseni Kuro Neko no Tangon suomennettuja sanoja 🙂 Siitä sitten tuonnempana tarkemmin, kun talven jälkeen odottelemme taas uutta kesää.

Uutena tähän kesään mahtuu vielä kansainvälinen Neidan Symposium. 26.-28.7. Helsingissä Studio Dantianissa käsitellään taolaisen qigongin syvintä teemaa, nimittäin sisäisen eliksiirin alkemiaa. Japanista Kiyoshi Hamano tulee keskustelemaan aiheesta ja vetämään harjoituksia, Eestistä kulttuuriantropologi Anzori Barkalaja kertoo shamanismista ja qigongista, ja minä lisään vielä oman lusikkani soppaan. Jos et pääse/päässyt mukaan, löydät joitakin siihen liittyvistä aiheista tämän sarjan aikaisemmista kirjoituksista. Lisää myös on tulossa.

Ennen tuota edellä mainittua tapahtumaa ehdin käydä vielä Kiinassa. Mestari Liu Shanglin esitti minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, ja Harbinista koilliseen, Mustan Lohikäärmeen Joen alueella sijaitsevasta Tieli:n kaupungista jonkun verran vuorille ja metsiä päin sijaitsevassa Riyuexia nimisessä keskuksessa menee muutamia heinäkuun päiviä isossa avajaistapahtumassa. Puhekin on jo valmiiksi kirjoitettu..

Mestari Liu Shanglin on käynyt muutamankin kerran Suomessa. Kerran ajoimme Utsjoelle asti tutustumaan asioihin, joihin vain Utsjoella voi tutustua. Olemme tavanneet pari kertaa Japanissakin aiheeseen liittyvissä tapahtumissa, ja nyt on jo neljäs kerta kun vierailen hänen luonaan Heilong Jiangissa. Kerran oli Tommikin mukana, ja taidettiin saada silloin alempi initiaatio keltahattujen porukkaan. Kun noin 500 ihmistä laulaa sydämen takaa Om Mani Padme Hum mantraa pari tuntia, niin kokemus on kokemisen kokoinen.

Vanha tarina kertoo aatelisesta, jonka perhe palvoi Krishnaa. Pitkä juttu lyhyeksi; eräänä päivänä mies oli metsällä saalistamassa peuraa. Pitkän hiipimisen ja paikallaan olemisen tuloksena hänellä oli upea eläin jo aivan ulottuvilla. Jousi äärimmilleen vedettynä hän päätti ottaa vielä muutaman äänettömän askeleen varmistaaksensa laukauksen, kun maa yllättäen petti hänen altaan, ja hän putosi syvään, terävillä seipäillä varustettuun peura-ansaan ja kuolemaansa.
Kun aatelismiestä ei kuulunut palaavaksi metsästysretkeltä, laitettiin palvelijoita etsimään häntä. Eräs hieman uhkapeleihin ja epäsovinnaiseen elämään mieltynyt palvelija eksyi hämärässä muista, ja kuinka ollakaan, putosi samaan kuoppaan kuin isäntänsä ja menehtyi. Auringon laskiessa maailmojen rajat kuopassa poistuivat ja sielujen noutajat saapuivat. Aatelismies hämmästyi, koska hänen tiensä vei kohti eläinten maailmaa, ja hän kysyi noutajaltaan miksi. Vastaus kuului, että vaikka hän olikin Krishnan palvelija, niin kuollessaan hän oli ajatellut vain peuraa, ja sen menettämistä, ja näin hänen tulee syntyä seitsemän elämän ajaksi peurana.
Palvelijaa tuli noutamaan hieman synkempi hakija. Pimeät varjot muuttuivat tummaksi olennoksi, jonka lonkeromaiset kädet hamusivat pelästynyttä miestä. Äkkiä kuopan pimeys väistyi ja synkkä hahmo vetäytyi varjoihin piiloon sanoen harmistuneena: Mene pois! Tämä henki kuuluu minun maailmaani, hän on syntinen ja epäpuhdas. Valon lähde, Krishna, oli toista mieltä: Hän on minun. Lapsena hänen äitinsä lauloi kehtolauluna Hare Krishna mantraa. Kuoleman hetken koittaessa hänen sydämensä ja mielensä täytti tämä mantra ja Krishna. Hän on minun.

Sanotaan, että muinoin munkkien taivaltaessa vaarallisia vuoristoteitä, he toistivat Om Mani Padme Hum mantraa, jotta tarinan tapaan varmistaisivat oikean suunnan mahdollisen ikävän tapahtuman sattuessa kohdalle. Myös maallikot uskoivat olevansa turvassa esimerkiksi rosvoilta, jotka eivät tohtisi hyökätä tämän Avalokitesvaralle omistetun mantran kaikuessa.
Tenzin Gyatson sanotaan olevan Avalokitesvaran jälleensyntymä. Paremmin hänet tietenkin tunnetaan arvonimellä Tā la’i bla ma, tai Dalai Lama meikäläisittäin.

 

 

Shares
  • Facebook
  • LinkedIn
  • Twitter
  • Pinterest
  • Blogger
  • Gmail
  • Tulosta

Pin It on Pinterest