Harakkasilta

 

Prinsessa Zhinu, Lyyran taivaallisen tähdistön keisaritar-äidin tytär oli kuolematon, mutta silti aina joskus murheissaan. Varsinkin silloin kun hänestä tuntui siltä, ​​että hän joutuisi elämään yksin ilman rakkautta koko ikuisuuden. Prinsessa osasi kutoa erittäin kauniita ja värikkäitä pilviä, ja se antoi hänelle tekemistä ja ajanvietettä huonoimpinakin päivinä.

Eräänä päivänä joukko hovineitejä pyysi jälleen taivaalliselta keisarinnalta lupaa laskeutua kuolevaisten maailmaan Bi Lian järvelle, jonka rannalla sijaitsevan lähteen vesi oli tunnettu siitä, että se kaunistaa ja nuorentaa. Keisarinna oli hyvällä tuulella ja sanoi lähtevänsä mielellään mukaan. Prinsessa Zhinu pyydettiin tulemaan myös matkalle iloisten neitojen kanssa ihastuttavaan maisemaan siniselle järvelle.

Maan päällä pienessä kylässä Länsirinteellä, ei kovin kaukana Bi Lian järveltä, oli talo, jossa asui lehmäpaimen Niulang. Jaettuaan veljensä kanssa vanhemmiltaan jääneen omaisuuden, hän oli muuttanut perintöhärkänsä kanssa rinteelle, jossa viljeli ahkerasti villiä maata joskus varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Tuntiessaan olonsa yksinäiseksi Niulang katseli taivasta, pilviä ja tähtiä ja jutteli ainoan ystävänsä härän kanssa.

“Ah, härkäveljeni, ainoa kumppanini, taivaan pilvet ovat eri värisiä joka päivä. Ne ovat valkoisia, punaisia, keltaisia ja ​​harmaita. Voikohan kukaan maan päällä osata tehdä niistä niin värikkäitä ja kauniita? ”

”Kuulepas härkä, onko taivaassa todellakin olentoja? Legenda kertoo, että värikkäitä pilviä kutovat taivaalliset neidot. Ovatkohan nuo neidot hyvinkin kauniita? Ovatkohan he myös iloisia ja ystävällisiä? ”

Päivästä toiseen Niulang kyseli näitä kysymyksiään härältä, joka oli niin vanha, ettei kukaan edes muistanut milloin se oli tullut perheeseen.

Eräänä päivänä härkä yllätti Niulangin täysin vastaamalla. “Olet oikeassa, vanhat tarinat pitävät paikkansa. Kaikki nuo kauniit ja värikkäät pilvet ovat taivaallisten neitojen ja prinsessa Zhinun, taivaallisen keisarittaren nuorimman tyttären kutomia. Olen myös nähnyt monta kertaa, kun he ovat käyneet läheisellä järvellä viettämässä päivää ja uimassa.”

Niulang luuli ensin jonkun muun olevan äänessä, mutta kun ketään ei ollut lähimaillakaan, hänen oli pakko uskoa että härkä oli juuri puhunut. “Kuinka voit puhua, kaikkien näiden hiljaisten vuosien jälkeen!?” Härkä ei vastannut, mutta sen sijaan kertoi, että taivaallinen matkaseurue lentää paikalle jälleen seuraavana aamuna. Härkä neuvoi poikaa piiloutumaan ja katsomaan omin silmin.

Seuraavana aamuna aikaisin Niulang ja härkä lähtivät mökistään Bi Lian järvelle. Saavuttuaan paikalle Niulang huomasi, että lähteessä oli todella kristallinkirkas vesi, ja sitä ympäröivät rehevät vuoret ja henkeä salpaavan kauniit maisemat. Hän ihmetteli ääneen: “Härkäveljeni, olemme vaeltaneet Länsirinteen alueella pitkin ja poikin, miten on mahdollista että emme nähneet tätä lähdettä ja järveä aikaisemmin?” Härkä ei vastannut, ja poika etsi itselleen sopivan piilopaikan, josta olisi myös näkymä rannalle.

Aurinko oli jo noussut kun he näkivät kuin suuria kauniita lintuja lentävän horisontista. Heti kun linnut saavuttivat lähteen, niiden värikäs höyhenpuku putosi ja he muuttuivat kauniiksi neidoiksi. Nauraen ja laulaen he pystyttivät värikkäitä katoksia ja auringonvarjoja, joiden suojaan pienen hetken päästä laskeutuivat keisaritar itse ja hänen tyttärensä Zhinu. Hänet nähdessään Niulangin maailma pysähtyi. Hän ei ollut koskaan edes kuvitellut, että jotain niin kaunista voisi olla olemassakaan.

Härkä neuvoi poikaa: Piilota tuon prinsessan viitta, niin hänen täytyy jäädä etsimään sitä. Sitten kun keisarinna lähihoveineen lähtee, sinulla on aikaa jutella ja tutustua; voit vaikka kehua hänelle kauniita ja värikkäitä pilviä. Niulang ryhtyi tuumasta toimeen, ja hiipi hiljaa vaatteiden luo ja takaisin piilopaikkaansa. Aurinko oli jo laskemassa, kun keisarinna kutsui väkensä koolle. Zhinu ei löytänyt kahdeksalla silkkipunoksella koristeltua viittaansa mistään, ja äiti käski häntä etsimään yhä, ja palaamaan taivaallisten neitojen kanssa jälkeenpäin.

Niulang viittoi prinsessalle piilostaan ja tämä kiirehti paikalle. -Sinäkö viittani veit!? Miksi ihmeessä? Niulang vastasi: Olen ihaillut koko elämäni kauniita ja värikkäitä pilviä taivaalla, mutta en olisi ikinä kyennyt edes uneksimaan, että niiden kutoja olisi kauneinta kaikista.

Zhinu tunsi sydämensä tiu´un vastaavan Niulangin tunteen värähtelyyn, ja päätti jäädä rannalle vielä muiden neitojen lähtiessä takaisin kotitähdistöön. Näin kahden yksinäisen, kutojatytön ja paimenpojan tiet yhtyivät, ja yhdessä he palasivat pojan taloon, prinsessa härän selässä istuen.

Heidän hääseremoniansa pidettiin alhaalla kylässä, ja tuntui kuin kaikki olisivat saaneet syödä ja juoda yli kylläkseen, ja juhlat jäivät kaikkien mieleen. Zhinu ryhtyi kutomaan kankaita ja silkkiä, ja hänen tuotteensa ja ystävällisyytensä maine kiiri kauas. Niulang viljeli maata, satoa tuli runsaasti, ja heidän tilansa menestyi. Ei mennyt kauaakaan, kun heillä syntyi kaksoset; vaaleahiuksinen poika ja tummatukkainen tyttö.

Näin vuodet jatkoivat vierimistään, ja mikään ei horjuttanut heidän onnellista elämäänsä yhdessä.

 

Mutta kaiken on muututtava, se on Taivaan, Maan ja Ihmisen laki. Eräänä päivänä vanha härkä sanoi Niulangille: Ystäväni, minusta on tullut jo todella vanha, ja minun aikani maan päällä on täyttymässä. Kuuntele kuitenkin neuvoani: kun kuolen, pidä nahastani hyvää huolta. Et voi koskaan tietää kuinka tarpeeseen se voi vielä tulla, ja jos olet hädässä, se saattaa tuoda sinulla avun. Näin sanottuaan vanha härkä otti viimeisen henkäyksensä, ja hänen henkensä palasi takaisin taivaan hoviin. Niulang oli kovin surullinen vanhan ystävänsä menetettyään, mutta teki kuitenkin kuten härkä oli neuvonut, parkitsi nahan, ja pisti sen talteen pois vieraiden silmien ulottumattomista.

Tähdistön taivashovissa aika kulkee eri tavalla kuin meillä maan päällä. Keisarinnan palattua Bi Lian järveltä hän oli mennyt väsyneenä suoraan omaan palatsiinsa nukkumaan. Aamutoimiaan hoitaessaan hän kysyi seuraneidoiltaan oliko Zhinu tullut turvallisesti takaisin. Neidot vaikenivat vakavina, vain yksi sai hiljaa ja varovaisesti sanotuksi, että prinsessa ei ollut suostunut lähtemään heidän kanssaan takaisin, vaan jäänyt rannalle juttelemaan jollekin pojalle.

Keisarinnan vastaus oli tyly. -Hakekaa hänet!

Kolme neitoa lähti samantien, ja laskeutuivat lähelle järveä. Zhinu oli kuullut heidän kutsunsa, ja oli siellä jo odottamassa. Neidoista aikuisin sanoi: -Sinun on heti tultava mukaamme, se on äitisi nimenomainen käsky. Zhinulla oli lapsensa mukanaan ja heitä katsoen sanoi -Kuinka minä voisin jättää lapseni? He ovat puoliksi ihmisiä, eivätkä he kykene lentämään tähtiin kuten minä ja te. Menkää, viekää rakkauteni äidilleni ja sanokaa, että olen löytänyt onnen täältä maan päältä, enkä halua takaisin taivaalliseen yksinäisyyteen. Äitinä hän varmasti ymmärtää.

Neidot palasivat takaisin viestin kanssa. Keisarinna oli ymmällään, mutta vain hetken, ja toisena hetkenä hän oli jo matkalla maahan. Keisarinna muutti muotoaan ja vaatetustaan, ja tuli Niulangin ja Zhinun maatilalle kuin tavallinen maata kiertävä kauppias palvelijoineen ja kuormajuhtineen. “Esi-isien siunausta taloon, pitkää ikää ja menestystä perheelle!” hän toivotti etupihan portilta. Zhinu katsoi äitiään erehtymättä, mutta Niulang ei Tähtijumalatarta tunnistanut, ja kutsui hänet sisään, kuten hyviin tapoihin kuuluu. He joivat teetä, ja keskustelivat perheen ja tilan asioita. Zhinu ei tiennyt kuinka suhtautua kun hänen äitinsä lähtöä tehdessään sanoi, “- tule, saata minua hetken matkaa vielä”. Hieman piha-alueelta edettyään Keisarinna sanoi “- Rakas tyttäreni, olet onnellinen, sinulla on hyvä ja ahkera mies ja ihanat lapset. Toivon sinulle siunausta, mutta samalla pelkään miten isäsi tähän suhtautuu, jos ja kun hän saa tietää”.

Pahin pelko osoittautui todeksi. Tyttärestään kuultuaan keisari suuttui silmittömästi ja lähetti sotajoukkojensa kenraalin nopeinta väylää avaruuden halki viemään Zhinulle vaatimuksen palata välittömästi, tai hänen vuokseen koko kylää, ja jokaista sen asukasta kohtaisi karmea kohtalo.

Zhinu tiesi, ettei mitään olisi tehtävissä. Jollei hän jättäisi perhettään, menettäisi hän heidät kuitenkin, ja vielä koko kylä saisi kärsiä. Surullisena hän kertoi kaiken miehelleen, ja yhdessä he viettivät viimeiset yhdessäolon päivänsä iloiten ja surren.

Sovittuna päivänä taivaalliset neidot saapuivat hakemaan Zhinuta, mukana saattueenaan joukko taivaallisia sotilaita varmistamaan tehtävän täytäntöön panon. Heidän noustessaan taivaalle Niulang ei voinut enää itselleen mitään. Hän muisti vanhan härän sanat, laittoi lapsensa pajukoriin, istui siihen heidän kanssaan ja asetti säilöstä hakemansa nahan sen päälle. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka painovoima katosi, ja he nousivat taivaalle kevyinä kuin pääskyset pilvissä.

Vähitellen he saavuttivat Zhinun joukkoa. Niulang huusi Zhinun nimeä, ja tämän huomatessa perheensä olevan valmis uhmaamaan hänen vuoksensa kuolevaisille vaarallista avaruutta, ei hän voinut enää jatkaa matkaa. Mutta juuri kun hän oli kääntymässä takaisin, tapahtui jotain odottamatonta. Hallitsija isä oli seurannut taivaallisesta peilistä tilanteen kehitystä. Kun hän huomasi tyttärensä päätöksen, hän raivostui ja veti miekkansa leikaten sillä valtavan halkeaman avaruuteen rakastavaisten välille. Sotilaat ottivat Zhinun mukaansa, ja vaikka Niulang kuinka yritti, hän ei kyennyt lentämään tämän suunnattoman pimeän rotkon yli.

Kun keisarinna kuuli tyttärensä ja hänen perheensä suuren surun välittyvän yli avaruuden kuilun, hän päätti toimia. Omia voimiaan käyttäen hän nosti Niulangin lapsineen taivaan tähdeksi. Ja siitä lähtien, kerran vuodessa, kuukalenterin seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, kaikki paimenpojan kotimaan harakat lentävät taivaalle muodostamaan harakkasillan yli Niulangia ja Zhinuta erottavan avaruuden kuilun, jonka kautta rakastavaiset saavat kohdata toisensa, ja viettää yhdessä yhden yön vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Pin It on Pinterest