Qigong historia. Osa 2

Taolaisuuden Historiaa Laozi ja Dao De Jing Laozia yleensä pidetään Taolaisen filosofian perustajana. Laozista historiallisena henkilönä ei tiedetä kovinkaan paljoa. Hänen syntymänimensä oli Li Er ja hän oli eteläisen feodaalivaltion Chun kansalainen. Hän syntyi koulutettuun ylempään luokkaan ja hänellä oli pieni hallinnollinen asema keisarillisessa arkistossa. Syitä miksi hän vetäytyi siviilihallinnosta ei tunneta, mutta voi olettaa, että samoin kuin aikalaiseltaan Kongzilta, myös Laozilta haihtuivat harhakuvitelmat oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta feodaalihallitsijoiden juonitteluun ja säälimättömyyteen. Hänen myöhemmistä vaiheistaan on olemassa lukuisia tarinoita. Kerrotaan että hän härällä ratsastaen matkusti läntiselle rajalle jättääkseen kaiken taakseen. Ennen lähtöään Laozi saneli rajavartijan Yin Xin pyynnöstä noin 5000 kirjainmerkistä koostuvan tutkielman, joka tunnetaan nimellä Dao De Jing (Tao Te Ching) – Klassikko Taosta ja Hyveellisyydestä. Tämä koko maailmassa tunnustettu teos Laozin filosofisesta näkemyksestä on ensimmäinen kattava Taolainen teksti. Kuten monet aikakauden kirjoitukset Dao De Jing käsitteli myös valtiotaitoa ja tarjosi poliittisia vaihtoehtoja. Laozin Taolainen Valaistunut oli yksilö, joka näki asioiden luonnollisen tien kaikessa ja eli sen kanssa harmoniassa. Muutokset yhteiskunnassa täytyy olla seurausta muutoksista yksilöissä ja muutos yksilöissä voi tulla ainoastaan seuraamalla Taon periaatteita. Tämä oli eroittava periaate Dao De Jingin Taolaisuuden ja Kongzin opetusten välillä. Kongzille rauhallinen ja sopusointuinen yhteiskunta oli sellainen missä ihmiset huomioivat ja seurasivat oikeita rituaaleja ja käyttäytymistapoja keskinäisessä kanssakäymisessään. Universumin luonteella ei sellaisenaan ollut merkitystä, kun taas Taolaiselle filosofille asioiden luonnollisen järjestyksen ymmärtäminen oli kaikista tärkeintä. Vain noudattamalla suuren Daon periaatteita kykeni elämään elämänsä sopusoinnussa. Dao Dao on kaiken elämän lähde. Se on nimeämätön, näkymätön ja sitä on mahdotonta käsittää normaaleilla havaintomenetelmillä. Se on rajaton, eikä kulu loppuun vaikka kaikki aine, asiat ja olennot ammentavat olemassaolonsa siitä. Piiloutuneena liikkeen ja muutoksen taakse Dao on pysyvä taustalla oleva todellisuus. Nämä ajatukset muodostivat kaiken myöhemmän Taolaisen ajattelun keskeisen osan. Vaikka Dao on kaiken elämän lähde, se ei ole jumaluus tai henkiolento. Dao De Jingissä taivas, maa, joet ja vuoret ovat kaikki osa suurta ja yhdistävää voimaa josta käytetään nimeä Dao, joka on persoonaton ja oikealla nimellään nimeämätön voima kaikkien universumin tapahtumien takana. Dao De Jingissä tämä nimeämätön voima ei ole kokonaan neutraali, vaan sen käsitetään olevan hyväntahtoinen luonteeltaan. Taivaallinen Tie on olla hyödyksi muille, ei haitaksi. Valaistunut Laozi oli kotoisin Chu valtiosta, ja Dao De Jingissä näkyykin voimakas siellä vallinneen shamanistisen kulttuurin vaikutus keskustelussa valaistumisesta ja elämän kultivoinnista. On helppo todeta, että Taolaisuus on syvästi juurtunut silloisen etelän kulttuuriin, koska sekä Laozi ja Zhuangzi, toinen tunnettu Taolainen filosofi olivat Chun kansalaisia. Taolaisella valaistuneella on vastaavanlaisia voimia kuin muinaisilla tunnetuilla shamaaneilla. Hänellä on erilaisia kykyjä ja hän kultivoi Kolmea Aarretta; kehoaan, sisäistä voimaansa ja henkeään yhtyäkseen alkuperäiseen ei olemiseen. Valaistunut oli myös aktiivisesti osaa ottava yhteisön jäsen. Yksi Taolaisuuden kuuluisimpia ajatuksia on ei-toiminnan konsepti, josta käytetään termiä wu wei. Dao De Jingin wu wei merkitsi ”Taon periaatteiden mukaan kulkemista” ja se tie oli hyväntahtoinen. Se tarkoitti ei ylimääräisen voiman käyttöä. Valaistunut joka pitää huolta asioistaan ilman väkinäisyyttä kulkee wu wein tietä. Elämän kultivoinnista Dao De Jngin valaistunut harjoitti elämän kultivointia. Teoksessa kuvataan kahdenlaista kultivointi tapaa: fyysiset tekniikat ja elämän asenne. Fyysiset tekniikat sisältävät hengityksen säätelyä ja fyysisiä harjoituksia, sekä menetelmiä joilla pyrittiin säilyttämään ja jalostamaan seksuaali- ja vitaalienergiaa nuoruuden ja elämänvoiman palauttamiseksija ylläpitämiseksi. Asenteeseen ja elämäntyyliin liittyen Dao De Jing painottaa, että liiallinen haluaminen, kiintymys materiaalisiin asioihin, aktiviteetit jotka kiihottavat mieltä, nostavat tunteita, väsyttävät kehoa ja stimuloivat aisteja ovat kaikki vahingollisia terveydelle. Klassisen taolaisuuden kultivointi mahdollisti poliittisen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden uhraamatta fyysistä ja mentaalista terveyttään. Ongelma nousee esiin vasta kun kiintyy maineeseen ja kunniaan niin, ettei tiedä milloin olisi jo aika lopettaa. Dao De Jingin viesti kuuluukin: kultivoi valaistuneen fyysisiä, mentaalisia ja henkisiä ominaisuuksia, ota osaa yhteisössäsi, auta puuttumatta asioihin liikaa ja lopeta kun työ on tehty . Dao De Jing arvostaa shamanistisia ominaisuuksia ja henkilökohtaista voimaa, mutta ei jaa shamaanien animistista maailmannäkemystä. Erilaisten henkien asuttaman henkimaailman sijaan he näkevät Daon, yhdistyneen ja nimeämättömän Voiman joka on kaikkien universumin tapahtumien alla oleva todellisuus. Dao De Jing filosofia kasvoi Kevät ja Syksy aikakaudella (771-476ea), mutta on kuitenkin samalla muinaisen Chun valtion alueen kulttuurillinen tuote. Karistamalla shamaanien erilaisuuksien maailman, mutta silti yhä säilyttäen heidän henkilökohtaisen voimansa, Dao De Jing edustaa muutosta shamanistisista uskomuksista kohti filosofista järjestelmää, jossa yhdistyy näkemys todellisuuden luonteesta, elämän kultivoimisesta sekä valaistumisesta.

Jaa somessa

Qigongin Historiaa. Osa 1

Qigong ja historia: Taolainen filosofia, uskonto ja shamanismi Taolaisuuden ja sitä kautta myös Taolaisen Qigong:in historia pohjautuu muinaiseen animismiin ja shamanismiin sekä niihin liittyvään maailmannäkemykseen. Jo yli 5000v sitten erilliset heimokansat asuttivat Keltaisen Joen rantoja alueella, jota nykyään kutsutaan Kiinan pohjoisosaksi. Nämä kansat eivät olleet kehittäneet kansallista identiteettiään eivätkä ne vaeltaneet kauaksi pölyisen tasangon läpi virtaavan joen rannoilta. Heidän hallitsijansa olivat sankareita, jotka ajoivat vaaralliset villieläimet pois ja taistelivat voitokkaasti jatkuvana uhkana olevia tulvia vastaan. Nämä päälliköt omasivat epätavallisia voimia. He olivat elementtien mestareita, joet taipuivat heidän tahtoonsa, kasvit ja eläimet puhuivat heille ja kertoivat salaisuutensa. He olivat yhteydessä näkymättömien voimien kanssa ja matkustivat yli taivaan ja ali maan kerätessään tietoa, joka auttaisi heidän kansaansa. Eräs tunnetuimmista oli legendaarinen Suuri Yu. Legendan mukaan Yu ei ollut tavallinen kuolevainen. Hänellä ei ollut äitiä ja hän tuli maailmaan suoraan isänsä kehosta. Heimopäällikkö Shun oli valinnut hänen isänsä Gun:in taistelemaan kansaa uhkaavaa tulvaa vastaan. Gun epäonnistui ja voimat rankaisivat häntä kuolemalla. Gunin keho jätettiin hylättynä vuorelle kolmeksi vuodeksi, jona aikana Yu eli isänsä sisällä. Kun Gun palautettiin elämään, hän muutti itsensä välittömästi ruskeaksi karhuksi, aukaisi vatsansa ja otti ulos poikansa. Yu myös muutti itsensä karhuksi ja tarina kertoo, että koko elämänsä ajan Yu vaihtoi muotoaan karhun ja ihmisen välillä ja oli kävellessään aivan kuin karhu. Kun Yu kasvoi, hän sai Pyhiltä Voimilta mystisen Sui Jing – Vesien Kirjan. Yu matkusti toistuvasti tähtiin saadakseen oppia taivaallisilta hengiltä. Yun Askeleet; voima tanssi, jonka askeleet kantoivat hänet taivaisiin ovat yhä tallessa Taolaisissa kirjoituksissa. Näitä liikkeitä ovat tanssineet jo sukupolvien ajan Taolaiset papit, mystikot, velhot ja sisäisten kamppailulajien harjoittajat. Yu ei ainoastaan kyennyt muuttamaan itsensä eläimeksi, hän myöskin luotti ja ymmärsi niitä. Kerran Yu näki mustan kilpikonnan nousevan joesta. Sen kilvessä oli Loshu Bagua kuvio, joka kuvasi virtauksen ja muutoksen luonnetta universumissa ja josta tuli kiinalaisten ennustusmenetelmien perusta. Vielä tuhansia vuosia näiden legendaaristen aikojen jälkeen tietäjät pukeutuivat karhun nahkaan muristen ja liikkuen kuin karhu tanssiessaan Yun Askel -voima tanssia Yu Suuren kunniaksi, ja saadakseen hänen voimansa. Zhou dynastian (1050-771ea) aikaan shamaanien velvollisuutena oli: 1. Henkien kutsuminen. Shamaanien eräs tärkeimmistä tehtävistä oli kutsua henkiä kuolevaisten maailmaan ja antaa oma kehonsa niiden käyttöön vierailun ajaksi. Seremonia yleensä alkoi transsiin vievällä tanssilla, joka mahdollisti hengen saapumisen shamaanin kehoon. 2. Unien tulkinta. Unien ajateltiin olevan enteitä, jotka olivat yhteydessä shamaanin matkoihin toisiin maailmoihin. Heidän tehtävänä oli tulkita näitä viestejä hengiltä. Kuolleen sielun kutsumisseremonian suorittavaa shamaania kutsuttiinkin Unien Mestariksi. Vaikka ei-shamaanin unet olivat myöskin viestejä hengiltä, ne eivät olleet näkijänsä hallinnassa, kun taas shamaanin unet olivat tietoisia matkoja toisille olemassaolon alueille, ja hän oli täydessä kontrollissa koko unimatkansa ajan. 3. Enteiden tulkinta. Shamaani huomioi muutoksia luonnossa, ennusti tapahtumien tulevaa kulkua ja päätteli niiden avulla oikean ajan aloittaa tiettyjä toimintoja ja seremonioita. Zhou dynastian shamaanit olivat Yi Jing – Muutoksen Kirjan oppineita ja ennustamisen mestareita. 4. Sateen tekeminen. Sateen tekemisseremonia sisälsi tanssia ja laulua. Kiinalainen kirjanmerkki joka tarkoittaa henkeä -ling; 靈- sisältää kolme radikaalia: ylin tarkoittaa sadetta, keskimmäisessä osassa on kolme suuta ja alin tarkoittaa shamaania. Shamaani usein suostutteli sateen lähettäviä Pyhiä Voimia ankarilla askeettisilla menoilla. 5. Parantaminen. Parantaminen kuului sekä hyvien että pahantahtoisten henkien kanssa toimivalle shamaanille, koska sairauden katsottiin olevan seurausta siitä, että pahantahtoinen henki oli vallannut kehon. Hyväntahtoiset henkiolennot taas saattoivat auttaa shamaania pahojen voittamiseksi, Kun shamanismi muualla heikkeni, niin se säilyi alueilla Yangtsejoen laaksossa ja silloisen Kiinan kaakkoisrannikolla. Näitä alueita hallitsi kolme kuningaskuntaa Chu, Wu ja Yue, joita pidettiin pohjoisten hallitsijoiden huoneissa barbaarisina ja primitiivisinä. Ihmisten pohjoisessa hylätessä uskonsa maan henkiin kirjoitustaidon leviämisen myötä, etelässä luonnon voimiin vielä luotettiin. Näiden alueiden shamaanit käyttivät talismaaneja, loitsuja ja mantroja torjuakseen pahantahtoisia henkiä, hillitäkseen villejä eläimiä ja ihmisten keskinäisissä taisteluissa. Tästä kulttuuriympäristöstä nousivat Taolaisen filosofian ehkä tunnetuimmat mestarit, Laozi, jonka nimeen liitetään eräs muinaisen Kiinan kuuluisimmista teoksista Dao De Jing (Tao Te Ching), sekä Zhuangzi, jonka kirjoituksissa mm. ensimmäisen kerran mainitaan Taolainen Daoyin Qigong.

Jaa somessa

Pin It on Pinterest