Harakkasilta

Harakkasilta

 

Prinsessa Zhinu, Lyyran taivaallisen tähdistön keisaritar-äidin tytär oli kuolematon, mutta silti aina joskus murheissaan. Varsinkin silloin kun hänestä tuntui siltä, ​​että hän joutuisi elämään yksin ilman rakkautta koko ikuisuuden. Prinsessa osasi kutoa erittäin kauniita ja värikkäitä pilviä, ja se antoi hänelle tekemistä ja ajanvietettä huonoimpinakin päivinä.

Eräänä päivänä joukko hovineitejä pyysi jälleen taivaalliselta keisarinnalta lupaa laskeutua kuolevaisten maailmaan Bi Lian järvelle, jonka rannalla sijaitsevan lähteen vesi oli tunnettu siitä, että se kaunistaa ja nuorentaa. Keisarinna oli hyvällä tuulella ja sanoi lähtevänsä mielellään mukaan. Prinsessa Zhinu pyydettiin tulemaan myös matkalle iloisten neitojen kanssa ihastuttavaan maisemaan siniselle järvelle.

Maan päällä pienessä kylässä Länsirinteellä, ei kovin kaukana Bi Lian järveltä, oli talo, jossa asui lehmäpaimen Niulang. Jaettuaan veljensä kanssa vanhemmiltaan jääneen omaisuuden, hän oli muuttanut perintöhärkänsä kanssa rinteelle, jossa viljeli ahkerasti villiä maata joskus varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Tuntiessaan olonsa yksinäiseksi Niulang katseli taivasta, pilviä ja tähtiä ja jutteli ainoan ystävänsä härän kanssa.

“Ah, härkäveljeni, ainoa kumppanini, taivaan pilvet ovat eri värisiä joka päivä. Ne ovat valkoisia, punaisia, keltaisia ja ​​harmaita. Voikohan kukaan maan päällä osata tehdä niistä niin värikkäitä ja kauniita? ”

”Kuulepas härkä, onko taivaassa todellakin olentoja? Legenda kertoo, että värikkäitä pilviä kutovat taivaalliset neidot. Ovatkohan nuo neidot hyvinkin kauniita? Ovatkohan he myös iloisia ja ystävällisiä? ”

Päivästä toiseen Niulang kyseli näitä kysymyksiään härältä, joka oli niin vanha, ettei kukaan edes muistanut milloin se oli tullut perheeseen.

Eräänä päivänä härkä yllätti Niulangin täysin vastaamalla. “Olet oikeassa, vanhat tarinat pitävät paikkansa. Kaikki nuo kauniit ja värikkäät pilvet ovat taivaallisten neitojen ja prinsessa Zhinun, taivaallisen keisarittaren nuorimman tyttären kutomia. Olen myös nähnyt monta kertaa, kun he ovat käyneet läheisellä järvellä viettämässä päivää ja uimassa.”

Niulang luuli ensin jonkun muun olevan äänessä, mutta kun ketään ei ollut lähimaillakaan, hänen oli pakko uskoa että härkä oli juuri puhunut. “Kuinka voit puhua, kaikkien näiden hiljaisten vuosien jälkeen!?” Härkä ei vastannut, mutta sen sijaan kertoi, että taivaallinen matkaseurue lentää paikalle jälleen seuraavana aamuna. Härkä neuvoi poikaa piiloutumaan ja katsomaan omin silmin.

Seuraavana aamuna aikaisin Niulang ja härkä lähtivät mökistään Bi Lian järvelle. Saavuttuaan paikalle Niulang huomasi, että lähteessä oli todella kristallinkirkas vesi, ja sitä ympäröivät rehevät vuoret ja henkeä salpaavan kauniit maisemat. Hän ihmetteli ääneen: “Härkäveljeni, olemme vaeltaneet Länsirinteen alueella pitkin ja poikin, miten on mahdollista että emme nähneet tätä lähdettä ja järveä aikaisemmin?” Härkä ei vastannut, ja poika etsi itselleen sopivan piilopaikan, josta olisi myös näkymä rannalle.

Aurinko oli jo noussut kun he näkivät kuin suuria kauniita lintuja lentävän horisontista. Heti kun linnut saavuttivat lähteen, niiden värikäs höyhenpuku putosi ja he muuttuivat kauniiksi neidoiksi. Nauraen ja laulaen he pystyttivät värikkäitä katoksia ja auringonvarjoja, joiden suojaan pienen hetken päästä laskeutuivat keisaritar itse ja hänen tyttärensä Zhinu. Hänet nähdessään Niulangin maailma pysähtyi. Hän ei ollut koskaan edes kuvitellut, että jotain niin kaunista voisi olla olemassakaan.

Härkä neuvoi poikaa: Piilota tuon prinsessan viitta, niin hänen täytyy jäädä etsimään sitä. Sitten kun keisarinna lähihoveineen lähtee, sinulla on aikaa jutella ja tutustua; voit vaikka kehua hänelle kauniita ja värikkäitä pilviä. Niulang ryhtyi tuumasta toimeen, ja hiipi hiljaa vaatteiden luo ja takaisin piilopaikkaansa. Aurinko oli jo laskemassa, kun keisarinna kutsui väkensä koolle. Zhinu ei löytänyt kahdeksalla silkkipunoksella koristeltua viittaansa mistään, ja äiti käski häntä etsimään yhä, ja palaamaan taivaallisten neitojen kanssa jälkeenpäin.

Niulang viittoi prinsessalle piilostaan ja tämä kiirehti paikalle. -Sinäkö viittani veit!? Miksi ihmeessä? Niulang vastasi: Olen ihaillut koko elämäni kauniita ja värikkäitä pilviä taivaalla, mutta en olisi ikinä kyennyt edes uneksimaan, että niiden kutoja olisi kauneinta kaikista.

Zhinu tunsi sydämensä tiu´un vastaavan Niulangin tunteen värähtelyyn, ja päätti jäädä rannalle vielä muiden neitojen lähtiessä takaisin kotitähdistöön. Näin kahden yksinäisen, kutojatytön ja paimenpojan tiet yhtyivät, ja yhdessä he palasivat pojan taloon, prinsessa härän selässä istuen.

Heidän hääseremoniansa pidettiin alhaalla kylässä, ja tuntui kuin kaikki olisivat saaneet syödä ja juoda yli kylläkseen, ja juhlat jäivät kaikkien mieleen. Zhinu ryhtyi kutomaan kankaita ja silkkiä, ja hänen tuotteensa ja ystävällisyytensä maine kiiri kauas. Niulang viljeli maata, satoa tuli runsaasti, ja heidän tilansa menestyi. Ei mennyt kauaakaan, kun heillä syntyi kaksoset; vaaleahiuksinen poika ja tummatukkainen tyttö.

Näin vuodet jatkoivat vierimistään, ja mikään ei horjuttanut heidän onnellista elämäänsä yhdessä.

 

Mutta kaiken on muututtava, se on Taivaan, Maan ja Ihmisen laki. Eräänä päivänä vanha härkä sanoi Niulangille: Ystäväni, minusta on tullut jo todella vanha, ja minun aikani maan päällä on täyttymässä. Kuuntele kuitenkin neuvoani: kun kuolen, pidä nahastani hyvää huolta. Et voi koskaan tietää kuinka tarpeeseen se voi vielä tulla, ja jos olet hädässä, se saattaa tuoda sinulla avun. Näin sanottuaan vanha härkä otti viimeisen henkäyksensä, ja hänen henkensä palasi takaisin taivaan hoviin. Niulang oli kovin surullinen vanhan ystävänsä menetettyään, mutta teki kuitenkin kuten härkä oli neuvonut, parkitsi nahan, ja pisti sen talteen pois vieraiden silmien ulottumattomista.

Tähdistön taivashovissa aika kulkee eri tavalla kuin meillä maan päällä. Keisarinnan palattua Bi Lian järveltä hän oli mennyt väsyneenä suoraan omaan palatsiinsa nukkumaan. Aamutoimiaan hoitaessaan hän kysyi seuraneidoiltaan oliko Zhinu tullut turvallisesti takaisin. Neidot vaikenivat vakavina, vain yksi sai hiljaa ja varovaisesti sanotuksi, että prinsessa ei ollut suostunut lähtemään heidän kanssaan takaisin, vaan jäänyt rannalle juttelemaan jollekin pojalle.

Keisarinnan vastaus oli tyly. -Hakekaa hänet!

Kolme neitoa lähti samantien, ja laskeutuivat lähelle järveä. Zhinu oli kuullut heidän kutsunsa, ja oli siellä jo odottamassa. Neidoista aikuisin sanoi: -Sinun on heti tultava mukaamme, se on äitisi nimenomainen käsky. Zhinulla oli lapsensa mukanaan ja heitä katsoen sanoi -Kuinka minä voisin jättää lapseni? He ovat puoliksi ihmisiä, eivätkä he kykene lentämään tähtiin kuten minä ja te. Menkää, viekää rakkauteni äidilleni ja sanokaa, että olen löytänyt onnen täältä maan päältä, enkä halua takaisin taivaalliseen yksinäisyyteen. Äitinä hän varmasti ymmärtää.

Neidot palasivat takaisin viestin kanssa. Keisarinna oli ymmällään, mutta vain hetken, ja toisena hetkenä hän oli jo matkalla maahan. Keisarinna muutti muotoaan ja vaatetustaan, ja tuli Niulangin ja Zhinun maatilalle kuin tavallinen maata kiertävä kauppias palvelijoineen ja kuormajuhtineen. “Esi-isien siunausta taloon, pitkää ikää ja menestystä perheelle!” hän toivotti etupihan portilta. Zhinu katsoi äitiään erehtymättä, mutta Niulang ei Tähtijumalatarta tunnistanut, ja kutsui hänet sisään, kuten hyviin tapoihin kuuluu. He joivat teetä, ja keskustelivat perheen ja tilan asioita. Zhinu ei tiennyt kuinka suhtautua kun hänen äitinsä lähtöä tehdessään sanoi, “- tule, saata minua hetken matkaa vielä”. Hieman piha-alueelta edettyään Keisarinna sanoi “- Rakas tyttäreni, olet onnellinen, sinulla on hyvä ja ahkera mies ja ihanat lapset. Toivon sinulle siunausta, mutta samalla pelkään miten isäsi tähän suhtautuu, jos ja kun hän saa tietää”.

Pahin pelko osoittautui todeksi. Tyttärestään kuultuaan keisari suuttui silmittömästi ja lähetti sotajoukkojensa kenraalin nopeinta väylää avaruuden halki viemään Zhinulle vaatimuksen palata välittömästi, tai hänen vuokseen koko kylää, ja jokaista sen asukasta kohtaisi karmea kohtalo.

Zhinu tiesi, ettei mitään olisi tehtävissä. Jollei hän jättäisi perhettään, menettäisi hän heidät kuitenkin, ja vielä koko kylä saisi kärsiä. Surullisena hän kertoi kaiken miehelleen, ja yhdessä he viettivät viimeiset yhdessäolon päivänsä iloiten ja surren.

Sovittuna päivänä taivaalliset neidot saapuivat hakemaan Zhinuta, mukana saattueenaan joukko taivaallisia sotilaita varmistamaan tehtävän täytäntöön panon. Heidän noustessaan taivaalle Niulang ei voinut enää itselleen mitään. Hän muisti vanhan härän sanat, laittoi lapsensa pajukoriin, istui siihen heidän kanssaan ja asetti säilöstä hakemansa nahan sen päälle. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka painovoima katosi, ja he nousivat taivaalle kevyinä kuin pääskyset pilvissä.

Vähitellen he saavuttivat Zhinun joukkoa. Niulang huusi Zhinun nimeä, ja tämän huomatessa perheensä olevan valmis uhmaamaan hänen vuoksensa kuolevaisille vaarallista avaruutta, ei hän voinut enää jatkaa matkaa. Mutta juuri kun hän oli kääntymässä takaisin, tapahtui jotain odottamatonta. Hallitsija isä oli seurannut taivaallisesta peilistä tilanteen kehitystä. Kun hän huomasi tyttärensä päätöksen, hän raivostui ja veti miekkansa leikaten sillä valtavan halkeaman avaruuteen rakastavaisten välille. Sotilaat ottivat Zhinun mukaansa, ja vaikka Niulang kuinka yritti, hän ei kyennyt lentämään tämän suunnattoman pimeän rotkon yli.

Kun keisarinna kuuli tyttärensä ja hänen perheensä suuren surun välittyvän yli avaruuden kuilun, hän päätti toimia. Omia voimiaan käyttäen hän nosti Niulangin lapsineen taivaan tähdeksi. Ja siitä lähtien, kerran vuodessa, kuukalenterin seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, kaikki paimenpojan kotimaan harakat lentävät taivaalle muodostamaan harakkasillan yli Niulangia ja Zhinuta erottavan avaruuden kuilun, jonka kautta rakastavaiset saavat kohdata toisensa, ja viettää yhdessä yhden yön vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Qigong historia. Osa 2

Taolaisuuden Historiaa
Laozi ja Dao De Jing

Laozia yleensä pidetään Taolaisen filosofian perustajana. Laozista historiallisena henkilönä ei tiedetä kovinkaan paljoa. Hänen syntymänimensä oli Li Er ja hän oli eteläisen feodaalivaltion Chun kansalainen. Hän syntyi koulutettuun ylempään luokkaan ja hänellä oli pieni hallinnollinen asema keisarillisessa arkistossa. Syitä miksi hän vetäytyi siviilihallinnosta ei tunneta, mutta voi olettaa, että samoin kuin aikalaiseltaan Kongzilta, myös Laozilta haihtuivat harhakuvitelmat oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta feodaalihallitsijoiden juonitteluun ja säälimättömyyteen.

Hänen myöhemmistä vaiheistaan on olemassa lukuisia tarinoita. Kerrotaan että hän härällä ratsastaen matkusti läntiselle rajalle jättääkseen kaiken taakseen. Ennen lähtöään Laozi saneli rajavartijan Yin Xin pyynnöstä noin 5000 kirjainmerkistä koostuvan tutkielman, joka tunnetaan nimellä Dao De Jing (Tao Te Ching) – Klassikko Taosta ja Hyveellisyydestä. Tämä koko maailmassa tunnustettu teos Laozin filosofisesta näkemyksestä on ensimmäinen kattava Taolainen teksti.

Kuten monet aikakauden kirjoitukset Dao De Jing käsitteli myös valtiotaitoa ja tarjosi poliittisia vaihtoehtoja. Laozin Taolainen Valaistunut oli yksilö, joka näki asioiden luonnollisen tien kaikessa ja eli sen kanssa harmoniassa. Muutokset yhteiskunnassa täytyy olla seurausta muutoksista yksilöissä ja muutos yksilöissä voi tulla ainoastaan seuraamalla Taon periaatteita. Tämä oli eroittava periaate Dao De Jingin Taolaisuuden ja Kongzin opetusten välillä. Kongzille rauhallinen ja sopusointuinen yhteiskunta oli sellainen missä ihmiset huomioivat ja seurasivat oikeita rituaaleja ja käyttäytymistapoja keskinäisessä kanssakäymisessään. Universumin luonteella ei sellaisenaan ollut merkitystä, kun taas Taolaiselle filosofille asioiden luonnollisen järjestyksen ymmärtäminen oli kaikista tärkeintä. Vain noudattamalla suuren Daon periaatteita kykeni elämään elämänsä sopusoinnussa.

Dao
Dao on kaiken elämän lähde. Se on nimeämätön, näkymätön ja sitä on mahdotonta käsittää normaaleilla havaintomenetelmillä. Se on rajaton, eikä kulu loppuun vaikka kaikki aine, asiat ja olennot ammentavat olemassaolonsa siitä. Piiloutuneena liikkeen ja muutoksen taakse Dao on pysyvä taustalla oleva todellisuus. Nämä ajatukset muodostivat kaiken myöhemmän Taolaisen ajattelun keskeisen osan. Vaikka Dao on kaiken elämän lähde, se ei ole jumaluus tai henkiolento. Dao De Jingissä taivas, maa, joet ja vuoret ovat kaikki osa suurta ja yhdistävää voimaa josta käytetään nimeä Dao, joka on persoonaton ja oikealla nimellään nimeämätön voima kaikkien universumin tapahtumien takana. Dao De Jingissä tämä nimeämätön voima ei ole kokonaan neutraali, vaan sen käsitetään olevan hyväntahtoinen luonteeltaan. Taivaallinen Tie on olla hyödyksi muille, ei haitaksi.

Valaistunut
Laozi oli kotoisin Chu valtiosta, ja Dao De Jingissä näkyykin voimakas siellä vallinneen shamanistisen kulttuurin vaikutus keskustelussa valaistumisesta ja elämän kultivoinnista. On helppo todeta, että Taolaisuus on syvästi juurtunut silloisen etelän kulttuuriin, koska sekä Laozi ja Zhuangzi, toinen tunnettu Taolainen filosofi olivat Chun kansalaisia. Taolaisella valaistuneella on vastaavanlaisia voimia kuin muinaisilla tunnetuilla shamaaneilla. Hänellä on erilaisia kykyjä ja hän kultivoi Kolmea Aarretta; kehoaan, sisäistä voimaansa ja henkeään yhtyäkseen alkuperäiseen ei olemiseen. Valaistunut oli myös aktiivisesti osaa ottava yhteisön jäsen. Yksi Taolaisuuden kuuluisimpia ajatuksia on ei-toiminnan konsepti, josta käytetään termiä wu wei. Dao De Jingin wu wei merkitsi ”Taon periaatteiden mukaan kulkemista” ja se tie oli hyväntahtoinen. Se tarkoitti ei ylimääräisen voiman käyttöä. Valaistunut joka pitää huolta asioistaan ilman väkinäisyyttä kulkee wu wein tietä.

Elämän kultivoinnista
Dao De Jngin valaistunut harjoitti elämän kultivointia. Teoksessa kuvataan kahdenlaista kultivointi tapaa: fyysiset tekniikat ja elämän asenne.
Fyysiset tekniikat sisältävät hengityksen säätelyä ja fyysisiä harjoituksia, sekä menetelmiä joilla pyrittiin säilyttämään ja jalostamaan seksuaali- ja vitaalienergiaa nuoruuden ja elämänvoiman palauttamiseksija ylläpitämiseksi. Asenteeseen ja elämäntyyliin liittyen Dao De Jing painottaa, että liiallinen haluaminen, kiintymys materiaalisiin asioihin, aktiviteetit jotka kiihottavat mieltä, nostavat tunteita, väsyttävät kehoa ja stimuloivat aisteja ovat kaikki vahingollisia terveydelle. Klassisen taolaisuuden kultivointi mahdollisti poliittisen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden uhraamatta fyysistä ja mentaalista terveyttään. Ongelma nousee esiin vasta kun kiintyy maineeseen ja kunniaan niin, ettei tiedä milloin olisi jo aika lopettaa. Dao De Jingin viesti kuuluukin: kultivoi valaistuneen fyysisiä, mentaalisia ja henkisiä ominaisuuksia, ota osaa yhteisössäsi, auta puuttumatta asioihin liikaa ja lopeta kun työ on tehty .
Dao De Jing arvostaa shamanistisia ominaisuuksia ja henkilökohtaista voimaa, mutta ei jaa shamaanien animistista maailmannäkemystä. Erilaisten henkien asuttaman henkimaailman sijaan he näkevät Daon, yhdistyneen ja nimeämättömän Voiman joka on kaikkien universumin tapahtumien alla oleva todellisuus.

Dao De Jing filosofia kasvoi Kevät ja Syksy aikakaudella (771-476ea), mutta on kuitenkin samalla muinaisen Chun valtion alueen kulttuurillinen tuote. Karistamalla shamaanien erilaisuuksien maailman, mutta silti yhä säilyttäen heidän henkilökohtaisen voimansa, Dao De Jing edustaa muutosta shamanistisista uskomuksista kohti filosofista järjestelmää, jossa yhdistyy näkemys todellisuuden luonteesta, elämän kultivoimisesta sekä valaistumisesta.

Jaa somessa

Qigongin Historiaa. Osa 1

Qigong ja historia: Taolainen filosofia, uskonto ja shamanismi

Taolaisuuden ja sitä kautta myös Taolaisen Qigong:in historia pohjautuu muinaiseen animismiin ja shamanismiin sekä niihin liittyvään maailmannäkemykseen. Jo yli 5000v sitten erilliset heimokansat asuttivat Keltaisen Joen rantoja alueella, jota nykyään kutsutaan Kiinan pohjoisosaksi. Nämä kansat eivät olleet kehittäneet kansallista identiteettiään eivätkä ne vaeltaneet kauaksi pölyisen tasangon läpi virtaavan joen rannoilta. Heidän hallitsijansa olivat sankareita, jotka ajoivat vaaralliset villieläimet pois ja taistelivat voitokkaasti jatkuvana uhkana olevia tulvia vastaan. Nämä päälliköt omasivat epätavallisia voimia. He olivat elementtien mestareita, joet taipuivat heidän tahtoonsa, kasvit ja eläimet puhuivat heille ja kertoivat salaisuutensa. He olivat yhteydessä näkymättömien voimien kanssa ja matkustivat yli taivaan ja ali maan kerätessään tietoa, joka auttaisi heidän kansaansa. Eräs tunnetuimmista oli legendaarinen Suuri Yu.

Legendan mukaan Yu ei ollut tavallinen kuolevainen. Hänellä ei ollut äitiä ja hän tuli maailmaan suoraan isänsä kehosta. Heimopäällikkö Shun oli valinnut hänen isänsä Gun:in taistelemaan kansaa uhkaavaa tulvaa vastaan. Gun epäonnistui ja voimat rankaisivat häntä kuolemalla. Gunin keho jätettiin hylättynä vuorelle kolmeksi vuodeksi, jona aikana Yu eli isänsä sisällä. Kun Gun palautettiin elämään, hän muutti itsensä välittömästi ruskeaksi karhuksi, aukaisi vatsansa ja otti ulos poikansa. Yu myös muutti itsensä karhuksi ja tarina kertoo, että koko elämänsä ajan Yu vaihtoi muotoaan karhun ja ihmisen välillä ja oli kävellessään aivan kuin karhu.

Kun Yu kasvoi, hän sai Pyhiltä Voimilta mystisen Sui Jing – Vesien Kirjan. Yu matkusti toistuvasti tähtiin saadakseen oppia taivaallisilta hengiltä. Yun Askeleet; voima tanssi, jonka askeleet kantoivat hänet taivaisiin ovat yhä tallessa Taolaisissa kirjoituksissa. Näitä liikkeitä ovat tanssineet jo sukupolvien ajan Taolaiset papit, mystikot, velhot ja sisäisten kamppailulajien harjoittajat. Yu ei ainoastaan kyennyt muuttamaan itsensä eläimeksi, hän myöskin luotti ja ymmärsi niitä. Kerran Yu näki mustan kilpikonnan nousevan joesta. Sen kilvessä oli Loshu Bagua kuvio, joka kuvasi virtauksen ja muutoksen luonnetta universumissa ja josta tuli kiinalaisten ennustusmenetelmien perusta. Vielä tuhansia vuosia näiden legendaaristen aikojen jälkeen tietäjät pukeutuivat karhun nahkaan muristen ja liikkuen kuin karhu tanssiessaan Yun Askel -voima tanssia Yu Suuren kunniaksi, ja saadakseen hänen voimansa.

Zhou dynastian (1050-771ea) aikaan shamaanien velvollisuutena oli:
1. Henkien kutsuminen. Shamaanien eräs tärkeimmistä tehtävistä oli kutsua henkiä kuolevaisten maailmaan ja antaa oma kehonsa niiden käyttöön vierailun ajaksi. Seremonia yleensä alkoi transsiin vievällä tanssilla, joka mahdollisti hengen saapumisen shamaanin kehoon.

2. Unien tulkinta. Unien ajateltiin olevan enteitä, jotka olivat yhteydessä shamaanin matkoihin toisiin maailmoihin. Heidän tehtävänä oli tulkita näitä viestejä hengiltä. Kuolleen sielun kutsumisseremonian suorittavaa shamaania kutsuttiinkin Unien Mestariksi. Vaikka ei-shamaanin unet olivat myöskin viestejä hengiltä, ne eivät olleet näkijänsä hallinnassa, kun taas shamaanin unet olivat tietoisia matkoja toisille olemassaolon alueille, ja hän oli täydessä kontrollissa koko unimatkansa ajan.

3. Enteiden tulkinta. Shamaani huomioi muutoksia luonnossa, ennusti tapahtumien tulevaa kulkua ja päätteli niiden avulla oikean ajan aloittaa tiettyjä toimintoja ja seremonioita. Zhou dynastian shamaanit olivat Yi Jing – Muutoksen Kirjan oppineita ja ennustamisen mestareita.

4. Sateen tekeminen. Sateen tekemisseremonia sisälsi tanssia ja laulua. Kiinalainen kirjanmerkki joka tarkoittaa henkeä -ling; 靈- sisältää kolme radikaalia: ylin tarkoittaa sadetta, keskimmäisessä osassa on kolme suuta ja alin tarkoittaa shamaania. Shamaani usein suostutteli sateen lähettäviä Pyhiä Voimia ankarilla askeettisilla menoilla.

5. Parantaminen. Parantaminen kuului sekä hyvien että pahantahtoisten henkien kanssa toimivalle shamaanille, koska sairauden katsottiin olevan seurausta siitä, että pahantahtoinen henki oli vallannut kehon. Hyväntahtoiset henkiolennot taas saattoivat auttaa shamaania pahojen voittamiseksi,

Kun shamanismi muualla heikkeni, niin se säilyi alueilla Yangtsejoen laaksossa ja silloisen Kiinan kaakkoisrannikolla. Näitä alueita hallitsi kolme kuningaskuntaa Chu, Wu ja Yue, joita pidettiin pohjoisten hallitsijoiden huoneissa barbaarisina ja primitiivisinä. Ihmisten pohjoisessa hylätessä uskonsa maan henkiin kirjoitustaidon leviämisen myötä, etelässä luonnon voimiin vielä luotettiin. Näiden alueiden shamaanit käyttivät talismaaneja, loitsuja ja mantroja torjuakseen pahantahtoisia henkiä, hillitäkseen villejä eläimiä ja ihmisten keskinäisissä taisteluissa. Tästä kulttuuriympäristöstä nousivat Taolaisen filosofian ehkä tunnetuimmat mestarit, Laozi, jonka nimeen liitetään eräs muinaisen Kiinan kuuluisimmista teoksista Dao De Jing (Tao Te Ching), sekä Zhuangzi, jonka kirjoituksissa mm. ensimmäisen kerran mainitaan Taolainen Daoyin Qigong.

Jaa somessa

Pin It on Pinterest