Seitai Shiatsu. Kato Kiyoshi

Seitai ja Shiatsu  加藤式整体運動

Sana Shiatsu, kuten edellä jo ehdin esitelläkin, koostuu sormea ja painetta merkitsevistä kirjainmerkeistä; tosin shiatsuhoitaja usein käyttää käden muitakin kohtia, joskus myös jopa jalkojaan hoidon aikana.

Seitai menetelmä on laajan kirjoitelman arvoinen jo itsessään. Kirjain “tai” tarkoittaa kehoa, “sei” puolestaan järjestämistä ja oikealla tavalla olevaa. Seitai menetelmiäkin on monia. Jotkut ovat toiselle tehtävää kehotyötä, jotkut hengitysharjoituksia. Joissakin haetaan harjoituksin kehon spontaania liikettä ja energian kulun aktivointia. Näin Seitai Shiatsun voidaankin sanoa tarkoittavan erilaisin seitain ja shiatsun menetelmin kehon järjestämistä ja virittämistä oikeanlaisempaan kuntoon. Tekniikoihin kuuluu painelua, hierontaa, sivelyä, ravistamista, yurashi-heilutusta, venyttelyä, omakase-pitelyjä jne. Lisäksi hoidettavalle voidaan antaa kotiläksyksi mukaan esimerkiksi ruokailuohjeita sekä hengitys- ja liikeharjoituksia. Myös hoitajan omaan energiatasoon ja sen ylläpitämiseen kiinnitetään huomiota.

Kun otetaan huomioon seitai ja shiatsu sanojen yleisluontoinen merkitys ja menetelmien kattava, suurelta osin perinteisiin ja traditioon perustuva historia, on helppo ymmärtää, että niistä on olemassa lukuisia, toisistaan aika paljonkin poikkeavia menetelmiä, suuntauksia ja koulukuntia. Myöhemmin voisin kertoa muutamastakin niistä, mutta tässä ja näin aluksi lyhyehkösti esittelen omaa koulukuntaani, Kato Shiki Seitai Undo:a koska luonnollisesti tiedän siitä myös eniten.

Sento Yasushi sensein suosiollisella Hawai´ilta käsin kirjeitse tehdyllä esittelyllä uskalsin ilmestyä Seitai Shiatsu klinikalle mestari Katon valvovan silmän alle. Kirje tosin oli perillä jo jonkun aikaa ennen minua, mutta ilmeisesti jäänyt Kato senseille mieleen. Nimittäin Japaniin saavuttuani ja puhelimessa sovittuani, että tulen tutustumaan paikkaan, niin heti minut nähdessään sensei kysyikin, että olenko Kauko. Vastatessani myöntävästi, hän tiedusteli tulinko töihin. Sehän se oli ollut toiveena, ja kun ähkien muodostelin mahdollisimman puoltavaa lausetta, niin sensei sanoi: “no mene vaihtamaan vaatteet”. Ähkin uudestaan ja sain sanotuksi että kävisikö maanantaina, kun perjantai oli jo iltapäivän puolella. Näin sovittiin, ja siinä pysyttiin. Maanantaina sitten seitsemäksi töihin ja viideltä kotiin. Lauantaisin töitä vain puoleen päivään ja sunnuntait vapaat. Periaatteessa…

Seitai Shiatsun ja Kato Shiki Seitai Undo:n kehittäjä Kato Kiyoshi syntyi v.1914 Ichinomiyassa, Chibassa. Parannuttuaan paastoamalla vakavasta sairaudesta, hän päätti ryhtyä opiskelemaan orientaalista hoitotiedettä setänsä Ootake Tokujiron luona Tokiossa. Lukuisien vaiheiden kautta, joista yksityiskohtaisemmin myöhemmin, hän lopulta perusti Osakaan Kenkou Saisei Kaikan – 健康再生会館 nimisen klinikan, jossa minä hänet silloin ensimmäistä kertaa tapasin. Siellä aloitin oppipoikana tieni seitai shiatsu menetelmään, jossa pyritään rentouttamaan keho ja mieli kehon sisäisen virtauksen tasapainottamiseksi ja vahvistamiseksi. Tarkoituksena on eri asteisten jännityksien purkamisen kautta antaa kehon omalle sisäiselle systeemille uutta potkua ja valmiutta palauttaa ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia koko sanan laajassa merkityksessä. Kenkou Saisei Kaikan tarkoittaakin Terveyden Palauttamisen Salia 🙂

Jaa somessa

Kaukon ja Shiatsun Historiasta; Kuinka kaikki alkoi. Osa 1.

Aloitin kehonkäsittelijäurani jo varhain. En tainnut olla vielä edes koulussa, kun tätini maksoi aina markan hakattuani nyrkeillä hänen selkäänsä. Meitä olisi ollut useampikin lapsi lyömässä, mutta minä kuulemma tein sen just hyvin. Äitini suku on vanhaa parantajasukua ja niin kai sitten se oli tarttunut poikaankin. Vuosien karttuessa ja iän varttuessa lapsena aloitettu ammatti säilyi, sisältö vain laajeni useampaankin suuntaan. Kuulin sanan Shiatsu ensimmäistä kertaa vasta tultuani Japaniin syksyllä 1977 oppimaan lisää Japaniin Kiinasta tullutta kamppailulajia Shorinji Kempoa, kiinaksi Shaolinsi Quanfa. Treenien väleissä auttelin opettajani Sakata Fumiyasun Finlandia ravintolassa Kyotossa mitä vähäisellä kielitaidollani kykenin. Olin kai paikassa enemmänkin imageen sopiva oikea suomalainen, kuin oikea työntekijä 🙂 Shorinji Kempo harjoittelun yksi osa-alue on nimeltään Seiho. Siinä pyritään kehon energiakanavistossa sijaitsevia pisteitä käyttämällä vaikuttamaan toisen tai oman terveyden- ja hyvinvointitilaan. Tästä erään asiakkaan kanssa keskustellessani yhdisti hän sen Shiatsuun, ja kun en sanaa tuntenut, selvitti hän sitä minulle sitten enemmänkin. Enteitä, enteitä; kahdeksan vuotta myöhemmin olinkin jo töissä Seitai Shiatsu klinikalla Osakassa. Vasta noin kuusikymmentä vuotta ennen minua kuulivat japanilaisetkin  ensimmäistä kertaa Shiatsusta, ainakin siinä merkityksessä kuin se yleensä nykyisin tunnetaan. Kuinka siihen päädyttiin, niin siitä hieman ensin. Kirjoitustaidon leviäminen oli ehkä vielä suurempi yhteiskunnallinen mullistus kuin internetin tuleminen meidän aikanamme. Olemassa olleen teknologian ansiosta internet levisi huimaa vauhtia yli koko planeetan, kun taas kirjoitustaito oli aluksi vain harvojen ja valittujen hallussa, ja saavutti uusia alueita erittäin hitaasti. Tullessaan kirjoitustaito oli täysin uusi ilmiö; mitään sitä edeltävää ei ollut, ellei sitten luolamiesten seinämaalauksia voida pitää eräänlaisina kirjoituksina ja oppaina toisille metsästäjille, tai ehkäpä rukouksina jumalille ja hengille. Erilaisia kuvallisia viestejä oli varmaan käytetty, mutta yhtenäisten lauseiden ja tarinoiden luominen kenen hyvänsä luettavaksi oli mullistavaa. Vertauksena mainittakoon, että vanhimmat suomenkielen kokonaiset lauseet löytyvät vasta 1470 luvulta saksalaisesta käsikirjoituksesta Mijnna thachton gernast spuho somen gelen emijna daijda. Alueella, jota nykyisin nimitetään Kiinaksi on kirjoitettu paljon meitä pidempään. Tosin Suomi oli vielä parin kilometrin paksuisen jäätikön peittämänä, kun tuolla lämpimämmällä seudulla kansat jo kasvoivat ja kukoistivat. Itseasiassa siellä jossain ovat kuulemma kansojemme yhteiset juuretkin. No, joka tapauksessa jo kauan ennen paperin keksimistäkin siellä kirjoitettiin. Kiinan vanhimpana löydettynä muotona pidetään Shang dynastian (n.1600-1100ea) aikaista jiaguweniä, joka kaiverrettiin kilpikonnan kilven käsiteltyyn sisäpintaan, tai isojen eläinten lapaluuhun. Tämä muinainen kirjoitus löydettiin sanan mukaisesti apteekin hyllyltä. Aivan 1800 -luvun lopulla henkilö nimeltä Wang Yirong huomasi, että paikallisissa lääkekaupoissa myytävät lohikäärmeen luut olivat itse asiassa todella vanhoilla kaiverruksilla varustettuja luita ja kilpiä. Tähän päivään mennessä niitä on löydetty jo yli 150.000. Monet näistä oraakkeliluiksi nimetyistä kirjoituksista käsittelevät ennustamista ja terveydenhoitoa. Eräässä kysytään oraakkelilta: voiko vastauksen etsijän vatsakivut hoitaa hieronnalla? Toisessa taas halutaan tietää, että kykeneekö naishieroja Zou parantamaan sairauden ja tulisiko hänet kutsua. Näitä tekstejä pidetään vanhimpina kirjallisina  tallenteina orientaalisen hoitotieteen hierontamenetelmistä, joita myöhemmin yleensä ryhdyttiin kutsumaan nimellä anmo, “painaa ja hieroa”. Sieltä kaukaa johtuvat myös Shiatsun juuret. Kuuluisasta yli 2000v vanhasta Mawang Hautakummun arkeologisesta kaivauksesta löydettiin 1970 -luvun alussa Changshasta, Kiinasta muiden kulttuuriaarteiden ohella mainintoja anmo terapiasta sairauksien hoidossa. Tunnettu n. 1800v sitten Kiinassa vaikuttanut lääkäri ja mm. Viiden Eläimen Leikki nimisen Qigong harjoituksen luoja Hua Tuo käytti anmo:ta leikkauksen jälkeiseen palautushoitoon. Tang Dynastian (n.600-900) aikana Anmo oli laajasti käytössä. Viimeistään niistä ajoista lähtien siihen on sisältynyt myös elämää ravitsevia liike- ja hengitysharjoituksia, luun asettelua ja hoitavien yrttiöljyjen käyttöä. Tang dynastian aikaa pidetäänkin Kiinan kultaisena aikakautena, jolloin sen kulttuurivaikutus oli suurimmillaan ympäröivissä maissa. Tämän myötä myös anmo esiteltiin Koreassa, Japanissa ja muissa Aasian maissa, joissa ne kehittyivät omiin suuntiinsa. Japanissa sitä ryhdyttiin kutsumaan nimellä anma, ja se vakiinnutti asemansa japanilaisissa teate hoitomuodoissa. Shiatsu on japanilainen sana, jossa shi tarkoitta sormea ja atsu painetta. Japanissa termi tuli yleiseen käyttöön v.1919 Tenpaku Tamain teoksen “Shiatsu Menetelmä” myötä. Shiatsu on kehokäsittelymenetelmä, joka perustuu orientaalisen kansanperinteen hoitotieteisiin ja hierontaan, japaniksi anma, kiinaksi anmo.

Jaa somessa

Taolaisia Mestareita

Tao Hongjing (456-536) syntyi kaakkoiskiinassa. Hänen perheensä oli vaikutusvaltainen ja painotti sivistystä ja opiskelua kannustaen hankkimaan laajalti tietoa. Taon isoisällä oli arvostettu asema Song dynastian hallituksessa, ja kun Qi dynastia vei vallan, perhe menetti omaisuutensa. Song dynastian aikana Tao palveli sihteerinä ja kirjaston pitäjänä keisarillisessa hovissa. Hänen monipuolisia kykyjään ei hovissa huomattu ja näin ei häntä koskaan ylennetty. Tästäkin syystä hän luopui asemastaan 492 ja päätti alkaa tavoitella Tao:a. Tao Hongjingin pyrkiessä edistymään polittisella uralla, niin hän ei saavuttanut menestystä, mutta tultuaan Taolaiseksi erakoksi, hänen maineensa levisi ja hänen neuvoaan etsivät niin yläluokan edustajat kuin hallitsijatkin. Kun Tao Hongjing asettui Maoshan vuoristoon kaakkoiskiinassa, hän ryhtyi kokoamaan ja lajittelemaan Shangqing kirjoituksia. Hän laati Shangqing Taolaisuuden periytymislinjan, kirjasi sen välittymisen oikeudenmukaisuuden, määritteli jumaluuksien ja taivaallisten henkien hierarkian, sekä dokumentoi taivaallisilla alueilla vallitsevan hallinnollisen rakenteen. Tao Hongjingin käsissä Taolainen jumalisto tuli järjestyksenmukaiseksi. Jumaluudet ja kuolemattomat luokiteltiin heidän valaistumisastettaan vastaavaan järjestykseen. hän kuvaili henkien ilmenemismuodot yksityiskohtaisesti aina heidän käyttämiensä vallan symbolien ja vaatteiden väriin asti. Tao Hongjingin tietämys ja oppineisuus oli syvä ja laaja. Shangqing opetuksien lisäksi hän oli laajasti perillä myös ulkoisesta waidan alkemiasta. Hänellä oli käytössään Maoshanilla alkemistinen laboratorio, jossa hän keskittyi tutkimaan ja valmistamaan kuolemattomuuden eliksiirejä. Qi dynastian jälkeisen Liang dynastian ensimmäinen hallitsija oli Taon ystävä ja suojelija. Hänen laboratorionsa kulut kustannettiin keisarillisesta holvista, samoin kuin hänen tutkimusmatkansa toisille vuorille kuolemattomuus pillerin valmistamista varten tarvittavien mineraalien etsimiseksi. Tao Hongjingin tietämys ei rajoittunut Taolaisiin menetelmiin. Hän muokkasi ja kirjoitti tutkielmia yrttihoidosta sekä oli ennustamisen, sotastrategian, astronomian, geologian ja metallurgian tuntija; hänen pajansa Maoshan vuorilla oli kuuluisa eräänä aikansa parhaana miekkojen valmistajana. Tao oli myös Konfutselaisten klassisten tekstien ja Buddhalaisten pyhien kirjoitusten oppinut. Tao oli erittäin tuottoisa kirjoittaja. Hän kirjoitti yli 80 tutkielmaa tieteellisistä ja kirjallisista aiheista. Hänen Taolaisia menetelmiä, kuten alkemiaa ja ennustamista käsitteleviä teoksia on viitisenkymmentä. Kaiken lisäksi hän oli vielä runoilija ja kamppailutaitojen mestari. Oli itsestään selvää että Tao Hongjingin laaja-alainen monitieto vaikutti myös Shanqjing koulukunnan kehitykseen ja vei sen uusiin ulottuvuuksiin. Hänen alkemian, hoitomenetelmien ja yrttien tuntemuksensa toi näiden käytön myös koulukunnan elämänkultivointi- ja pitkäikäisyyden menetelmiin. Ehkä jopa tärkeämpää oli se, että hän toi Yi Jing – Muutosten Klassikko teoksen tietonsa Shangqing Taolaisuuden käsitykseen ihmisen kehosta ja energian kierrosta. Kehon sisäiset transformaatiot ryhtyivät noudattamaan muutosten periaatteiden mukaisia transformaatiota koskevia sääntöjä. Energian kierto ja kehoa suojelevien henkien ravitseminen seurasivat taivaallisten liikkeiden kaavaa sekä vuodenaikojen vaihtelua. Tao Hongjingin ansiosta Shangqing Taolaisuudesta oli tullut henkinen traditio, jolla oli pitkällekehittynyt näkemys ihmisen kehosta ja ulkoisesta universumista; kehittynyt oppi jumalista ja heidän hallinnollisista velvollisuuksistaan; tieteellisellä pohjalla olevat pitkäikäisyyden tekniikat yrttihoitoineen ja mineralogia; visualisointiin ja sisäiseen transformaatioon perustuva mietiskelymenetelmä, sekä spirituaalisten kokemusten dokumentointi. Hänen Shangqing Taolaisuuden suuntaustaan ryhdyttiin kutsumaan nimellä Maoshan Shangqing koulukunnaksi, ja sitä opetettiin oppimiskeskuksissa joka puolella Maoshan vuoristoaluetta. Maoshan alueen Taolaiset keskukset olivat ensimmäisiä laatuaan, ja niistä tulikin Sung, Yuan, Ming ja Qing dynastioiden aikana kukoistaneiden Taolaisten retriittien ja luostareiden esikuva.

Jaa somessa

Kesästä kohti syksyä – Tulesta Maahan

Elokuu lähenee puolta väliä ja väkisin välillä mieleen hiipii miete että kuinka sen kesän oikein sitten kävikään.. Toissa aamuna oli kahdeksan astetta lämmintä, ja sitäkin edelsi useamman päivän sateinen, viileä ja jopa melkein pimeä kausi. Lukemaankin joutui välillä valojen kanssa keskellä päivää. Vain kaksi viikonloppua enää ja onkin jo syyskuu, vaikka joku tuossa kylillä käydessä kuuluikin tapailevan vanhaa hitti-iskelmää “vielä on kesää jäljellä”… Omakohtaisista tuntemuksista ja mieltymyksistä riippumatta luonnossa muutokset tapahtuvat omia ratojaan, niin päivittäiset pienemmän taivaan kuin laajemmat suuremman kierron vaihtelutkin. Muinaiset puhuivat Viiden Vaiheen Hyveistä, ja kuinka niiden noudattaminen edesauttaa terveen ja pitkän iän saavuttamisessa. Kesällä on hyvä tehdä harjoituksia jotka tukevat sydämen ja verisuonten toimintaa, koska kesä on tuli-vaiheen aikaa ja tuli hallitsee sydäntä ja myös verenkiertoa. Sosiaalisuus kuuluu myös kesän aktiviteetteihin; ei ihmekään että ihmiset kokoontuvat yhteen syömään ja saunoilemaan ja yleensä tapaamaan tuttaviaan ja pitämään hauskaa juuri kesäisin. Suuren Taivaan pyörä pyörii ja kesän jälkeen siirrytään maa-vaiheeseen. Tämä kaksijakoinen vuodenaika näkyy “intiaanikesänä”; syksyn lämpiminä ja valoisina päivinä; kuin jatkettuna kesänä. Toisaalta taas se viittaa läpi vuoden tapahtuvaan muutoksen aikaan; kun talvi sulaa kevääksi, kevät kasvaa kesäksi ja niin edelleen. Maa yhdistetään pernaan ja vatsaan, siten myös oikea ruokailu korostuu maa-vaiheen hallitsemana aikana. Perna ja vatsa ovat kuin ihmisen terveyden juuret. Kun niiden energiataso vähenee, tuntee itsensä voimattomaksi, ei-mitään aikaansaavaksi; huolien ja murheiden tummat pilvet tuntuvat silloin täyttävän taivaan ja on kuin koko maailma lepäisi harteilla. Silloin on hyvä syödä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä rauhallisesti kiirehtimättä. Mieluimmin vielä ystävien kanssa ja levätä hyvin aterian päälle. Kevään ja kesän kasvun ja kypsymisen aika on siirtymässä sadonkorjuun ja varastoinnin puolelle. Niin myös energiataso ihmisen pienemmässä taivaassa mukautuu vastaanottamaan alenevan yangin muutosta kohti nousevaa yiniä. Sanotaan että rauhallinen kävelylenkki ruokalevon päälle vahvistaa ruoansulatusta. Kiinan ehkä tunnetuimman lääkärin Hua Tuon jo pari tuhatta vuotta sitten kehittämä harjoitus Wu Qin Xi – Viiden Eläimen Leikki sopii hyvin harjoituksena näille muutosten ajoille. Liikesarjan karhun rauhallinen ja maanläheinen kävely vahvistaa pernaa ja voisikin olla koko kehomielelle hyväksi välillä löytää itsensä karhuna metsässä… Meillä Pohjolassa luonto säätelee omalta osaltaan toimintaa. Kerran kysyin Kiinassa jo edesmenneeltä Mestari Wang Song Liniltä milloin hänen juuri opettamiaan harjoituksia olisi paras tehdä. Hän vastasi, että aamuisin ja iltaisin auringon nousun ja laskun aikaan luonnon energia virtaa tasaisemmin ja rauhallisesti levittyen, jolloin se on myös meille ihmisille helpompi ottaa vastaan. Hän suositteli ainakin aluksi harjoittelemaan silloin. Mestarilla oli hauskaa kun selitin, että silloin meillä Suomessa kesällä jää aamu ja iltaharjoituksen väli suhteettoman pitkäksi kun taas talvella toisin päin. Viisaana hän neuvoikin harjoittelemaan pohjoisessa silloin kun tuntuisi parhaalta. Vuodenaikaan sopivien harjoitusten valinnassa tämä neuvo sopii hyvin. Kehokin osaa kertoa oman näkemyksensä kun antaa mahdollisuuden siihen. Huang Di Nei Jing – Keltaisen Keisarin Klassikossa sanotaan muinaisten eläneen pitkään ja onnellisina koska he noudattivat viiden vaiheen hyveitä elämällä luonnon kierron mukaan. Keväällä kylvetään, kesällä kasvaa ja sen jälkeen on aika kerätä saavutettu sato ja varastoida se pimeää ja hiljaista kautta varten. Mutta vielä on kesää jäljellä ja intiaanikesäkin tulossa!

Jaa somessa

Luonnollista

Uudesta työhuoneestani on kymmenisen metriä järveen. Näin tyynenä ja lämpimänä päivänä kun hyttysetkin ovat jostain syystä lomalla, on kiva pitää ovea ulos auki. Laineiden liplatus venepaikkaani vasten ikään kuin kantaa veden energiaa sisään huoneeseen, ja vesi minussa tuntuu kuin vastaavan niiden kuiskailuun, samalla kun rannan puut lisäävät oman nuottinsa sävelmään. Joku kyselikin minulta, että miksen kaada vähän puita edestä, niin näkyisi järvi paremmin. Kun lähden rannasta veneellä, voin nähdä järveä niin paljon kuin haluan. Jos jaksaa soutaa tai bensaa ja aikaa riittää, niin rantaviivoja pitkin saisi mennä yli 6000km; sama kun soutaisi New Yorkiin. Miksi sen takia kaataisin eläviä puita, jotka aivan kuin minäkin pakertavat elämänsä eteen siitä nauttien? Muinaisten mestarien elämässä tärkeä osa oli löytää harmonia ympäristön kanssa. Ei väkisin muuttamalla sitä vain omiin tarpeisiinsa sopivaksi, vaan yhteiselää kaiken muunkin kanssa. Tietysti ihminen väistämättä jättää jälkensä kaikkeen, mutta kaikessa voi soveltaa wu wei:n, tekemättömän tekemisen tietä siten, että omat jäljet sulautuvat osana luonnon kokonaisuuteen ja jatkavat sen tietä eteenpäin. Eräs Qi Gongin ja Taolaisen sisäisen alkemian tunnetuimmista mestareista, Ge Hong, kaatoi teini ikäisenä polttopuita vaihtaakseen ne muinaisten tekstien opiskelua varten tarvitsemiinsa kirjoitussiveltimiin ja paperiin. Myöhemmin hän nimitti itseään “käsittelemättömäksi puuksi” ja hänen kirjoissaan annetaan mm. ohjeita millä tavalla ja millaisille hengille tulee osoittaa kunnioitusta luonnossa kulkiessaan. Kalevalassa Tietäjän iän ikuisen; Väinämöisen venettä varten puunkaatoon ryhtyvä “Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen” kyselee puilta itseltään, mistä saisi parasta puuta. Haapa kertoi tulleensa matojen syömäksi, honka puolestaan valitti runkonsa olevan “huolainniekka”, täynnä vioittumia niin, että korpit ja varikset olivat useammankin kerran keikkuneet sinä suvena oksillaan. Tammi oli toista puuta ja taiten vastaeli: “On vainen minussa puuta, emäksi yhen venosen”. Kesäkuun alussa pidimme jo traditioksi muodostuneeseen tapaan Metsä Qigong viikonlopun Vesannolla. Shinrin Qigong – Metsä Qigong on oma itsenäinen menetelmä, ja vielä lisäksi Chanmigong – Salainen Zen Harjoitus ohjelmassa on oma alueensa metsään liittyviä harjoituksia. Mestari Zhang Yu:n Wai Dan Gong – Ulkoisen Eliksiirin menetelmässä sulaudutaan ympäröivään universumiin; ei ulkopuolelta katselijana vaan yhdessä kokijana. Esimerkkejä on monia, ja kaikkia yhdistää se, että niissä pyritään saavuttamaan erottelematon yhteys kaiken kanssa, myös oman, luonnolliseksi mieleksi kutsutun minän kanssa. Kyudo – Jousen Tao Mestarini Kinoshita opetti, että kun harjoituksessa vihdoin tullaan hetkeen, jolloin jousi tulisi laukaista, sitä ei tietoisesti tehdäkään, vaan tyhjennetään mieli Mu -tilaan, ei minkään olemisen tilaan. Kun Mu saavutetaan, kaikki harha palaa todelliseen muotoonsa, ja siitä muodostuneen tyhjyyden takaa nousee Luonnollinen Mieli, jonka kautta laukaisu tapahtuu. Za Zen tarkoittaakin istuen tehtävä Zen kun Kyudo on vastaavasti Ritsu Zen; seisten tehtävä Zen. Jotenkin tästäkin on mielestäni pääteltävissä, että läheinen suhde luontoon tekee ihmisestä luonnollisemman, ja edesauttaa oman itsensä tuntemisessa. Sanoohan vanha viisaus yli 3500:n vuoden takaa Luxorin Temppelin aloittelijallekin avoimena olleelle ulkoisessa osassa “Keho on Jumalan Talo”. Edistyneemmille tarkoitetun sisäisen pyhäkön kirjoitus tarkentaa tätä sanoin: Ihminen, tunne itsesi, ja olet tuleva tuntemaan Jumalat.

Jaa somessa

Qigong ja sen erilaisista muodoista

Qigongista puhuttaessa kuulee usein mainittavan mm. taolaisista ja buddhalaisista, tai vaikkapa hoidollisista ja kamppailulajeihin liittyvistä harjoituksista. Qigong sinänsä ei kuitenkaan ole rajattu yhteenkään näistä eri tyylisuunnista, eikä se myöskään tarkoita sitä, että esim. jokainen buddhalainen tekisi buddhalaista qigongia, tai että jokainen buddhalaisen qigongin harrastaja olisi buddhalainen. Qigong ei olekaan erillinen laji sinänsä, vaan enemmänkin sitä voisi pitää kuin yleissanana, jolla pyritään kuvaamaan yhteisesti monin tavoin erilaisiin päämääriin pyrkiviä harjoituksia ja menetelmiä. Näitä päämääriä voivat olla vaikkapa terveys ja kokonaisvaltaisempi hyvinvointi, kuten usein onkin ensimmäisenä syynä harjoitusten aloittamiseksi. Joillakin saatta olla sisäinen tarve ymmärtää itseään ja olemistaan osana kaikkeutta selkeämmin; joku taistelulajien harjoittaja saattaa kaivata lisää nopeutta, tasapainoa ja voimaa harjoituksiinsa, joku taas ehkä haluaa löytää ei-toiminnan kautta tasapainon, muuntuakseen ja palatakseen tyhjyyteen. Kaikkia näitä yhdistää se, että niissä jokaisessa jollain tavalla harjoitetaan ja keskitetään koko universumin kaikkien asioiden ja tapahtumien taustalla vaikuttavaa bipolaarista voimaa, Qi:tä. Ja kun Qi:tä harjoitetaan, on se Qigong:ia. Mielestäni hyvä esimerkki tästä: Kiinalaisten tekstien mukaan meilläkin tunnettu tai ji on kamppailulajillisen qigongin liikkuva muoto. Siinä pyritään ottamaan hyökkääjän energia oman ympyräkehän sisään ja ohjaamaan se sitä kautta toisaalle haluttuun suuntaan, halutun vaikutuksen aikaan saamiseksi. Sama periaate on tuttua myös japanilaisen budo lajin, Aikidon harrastajille. Aikidon; kiinaksi He Qi Tao:n perustaja Ueshiba Morihei Sensei taivalsi shamanistisia kykyjä omaavan näkijän ja parantajan Deguchi Onisaburon kanssa Mongoliaan asti perustamaan uutta ja henkisempää maata. Tai jin ja vastaavien kiinalaisten wushu lajien vaikutus näkyykin osin varmaankin juuri tämän matkan ansiosta aikidossa selvästi. Vaikka Ueshibasta sanotaankin, että hänen kävellessään huoneeseen tärisivät taulut seinillä hänen energiansa; Qi:n voimasta, eivät aikidon harrastajat pidä sitä qigong lajina. Qigongin harrastajalle taas jo sen nimi “Qi:n Yhdistämisen Tao” todistaa toisin. Muutaman sanan voisi sanoa Mestari Deguchista. Onisaburo syntyi pieneen maalaisperheeseen Kameokassa, Kyotossa, ja jo pienestä pitäen häntä pidettiin ihmelapsena epätavallisten psyykkisten kykyjensä ansiosta. Täytettyään 27 vuotta hän kävi läpi ankaria askeettisia harjoituksia Shintolaisten pyhällä Takakuma vuorella, jossa opiskeli perinpohjin henkisen maailman mysteereitä. Näihin lukeutui mm. korkeatasoinen selvänäköisyys, telepatia sekä Chinkon Kishin; kaksiosainen kyky käsitellä henkiä, sekä tulla hengen valtaamaksi. Deguchi käytti tätä parantamiseen, sekä saadakseen aikaan kokemuksen henkimaailmasta erilaisin hengitys ja mietiskelymenetelmin. Hän kertoi kokeneensa vuorella, kuinka hänen sielunsa irtosi kehostaan ja matkusti henkien maailmaan. Tämän pohjalta Deguchi kirjoitti useita vuosia myöhemmin 81-osaisen teoksen Tarinoita Henkimaailmasta, voidakseen auttaa ihmiskuntaa kohti ikuisuutta. Jos olet lukenut aikaisempia kirjoituksiani, niin löydät varmasti yhtymäkohtia shamanismin ja qigongin välillä myös tässä. Taolainen ja buddhalainen qigong ovat menetelmiä, jotka auttavat harjoittajaansa päämääräänsä pääsemiseksi, eivät kyseisten uskontojen harjoittamista sinänsä. Näiden seremonialliset menot eroavat ulkoisesti paljon toisistaan; jo pelkästään vaatetuksesta voi päätellä kumman näkemyksen harjoittajasta kulloinkin on kysymys. Uskonnoissa on myös tärkeää tietää milloin millekin hengelle tai jumaluudelle osoitetaan kiitollisuutta, sekä minkälaisin menoin, rituaalein tai mantroin tämä tulee suorittaa. Sisäisesti nämä kaksi koulukuntaa ovat vapaampia kaavoista, eivätkä lopulta ole niinkään eri maailmasta, koska qigongin kaltaiset menetelmät olivat käytössä jo kauan ennen taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä. Niiden tultua olemisen piiriin saivat ne vaikutteita muinaisista menetelmistä integroiden ne omiin harjoituksiinsa, samoin kuin niihin kuuluvia menetelmiä sovellettiin qigongin maailmaan. Näin on myös hoitoperinteen kanssa; ihmiset hoitivat toisiaan paljon aikaisemmin kuin taosta edes puhuttiin, ja silti traditionaalinen orientaalinen hoitomenetelmä nykyisin on lähempänä taolaisuutta kuin buddhalaisuutta tai konfutselaisuutta. Tosin, ei olisi kovin väärin väittää, että kiinalaisen buddhalaisuuden omaleimaisuutta, ja yleensä koko sen olemassaoloa voidaan kiittää läheisestä yhteydestä taolaisuuteen. Nykyisen tavaramerkityn mindfulnesin taustalla on Dhyana mietiskely, joka lausutaan kiinaksi Chan ja japaniksi Zen. Ja tietysti nämä kaikki ovat luokiteltavissa Qi:n harjoittamiseksi.

Jaa somessa

Pin It on Pinterest