Kilpikonna ja Käärme osa 2

Kilpikonna ja Käärme 亀蛇 osa 2

Kiinalaisessa mytologiassa Kilpikonna symbolisoi taivasta ja maata. Sen kilpi on kuin yllä kaartuva taivaan holvi, ja sen alaosa litteä kuin maa. Kilpikonna esiintyy monissa vanhoissa tarinoissa; eräs vanhimmista kertoo kuinka Suuri Yu voitettuaan heimojansa uhkaavat tulvat, näki joesta nousevan mustan kilpikonnan, jonka kilvessä oli Loshu Bagua kuvio. Se kuvasi energian virtauksen ja muutoksen luonnetta universumissa ja siitä tuli perusta kiinalaisille ennustusmenetelmille. Kilpikonnan kilpiä on käytetty Suuren Yu.n ajoista asti ennustamiseen, ja siksi pidettiin selvänä, että kilpikonnalla oli kyky vaeltaa elävien ja kuolleiden maailmojen välillä.
Muinaisessa orientissa oli vallalla myös ajatus, että koko maailma lepäsi jättiläismäisen kilpikonnan kilven päällä. Kilpikonnan on muutenkin pitkään ajateltu toimivan pysyvyyden elementtinä, koska se on niin kiinteässä yhteydessä maaperään. Kilpikonnien on myös uskottu syövän tulta ja siksi niiden hahmoja löytyy rakennuksien katonreunoilta suojelemassa taloja tulipaloilta.

Shang Di:n, Ylimmän Jumaluuden sanotaan myöntäneen kilpikonnalle yli 10.000 vuotisen elämän. Ei ihme, että sitä pidetään pitkäikäisyyden, muuttumattomuuden ja järkähtämättömyyden esikuvana.
Kun kilpikonna on pitkän iän ja kuolemattomuuden symboli, käärme puolestaan symbolisoi lisääntymistä ja moninkertaistumista. Muinoin ajateltiin kaikkien kilpikonnien olevan naaraita, ​​ja että jos ne halusivat lisääntyä, niiden oli pariuduttava käärmeen kanssa. Näin niiden toisiinsa kietoutuminen kuvaa pitkää ikää ja hedelmällisyyttä, sekä yinin ja yangin tasapainoa. Tästä tunnetusta kilpikonna ja käärme yhteen kietoutuneena kuviosta tuli Mystisen Soturin – Xuan Wu:n (玄武), Pohjoisen Suojelijan symboli.

Xuan Wu – Musta Soturi on jumaluus, joka tunnettiin jo esi-historiallisella, voimallisten shamaanien ajalla yli 6000:n vuotta sitten. Paljon myöhemmin, noin 3200 vuotta sitten hänestä oli muotoutunut ihmishahmoinen kivikautisten heimojen vaatteisiin pukeutunut takkutukkainen villi soturi. Xuan Wu on voimantäyteinen vahva jumaluus, joka kykenee ankariin rangaistuksiin sekä pelastavaan ja lunastavaan vapautukseen. Hänet kuvataan usein mustana kilpikonnana, joka hallitsee pohjoista ilman suuntaa. Yhteenkietoutuneet kilpikonna ja käärme ovat olleet muinaisista ajoista myös voimallisen tietäjän tunnusmerkki; shamaanin, joka pystyi taistelemaan voitokkaasti myös näkymättömän maailman pahoja henkiä vastaan.

Ehkä tunnetuimmassa orientaalisessa klassikotarinassa Matka Länteen – Xi You Ji – 西遊記 Xuan Wu on pohjoisen jumalkuningas, jota palvelee kaksi sotapäällikköä, Kilpikonna kenraali ja Käärme Kenraali. Jumaluudella oli temppeli Wudang vuorilla paikassa, jossa nyt sijaitsevat Kilpikonna ja Käärme vuoret Wuhanin lähellä olevan joen molemmilla rannoilla. Taolainen legenda kertoo Xuan Wu:n olleen prinssi, mutta sen sijaan, että olisi ottanut vastaan valtaa, hän mieluummin jätti kaiken saavuttaakseen Taon. Lopulta hän tavoitti kuolemattomuuden ja hänestä tuli jumaluus suojelemaan ja valvomaan pohjoista taivasta.

Toinen tarina kertoo edellä mainittujen kenraalien synnystä seuraavaa: Xuan Wu:n vielä tavoitellessa heräämistä todellisuuteen hänelle sanottiin, että hän ei voisi saavuttaa valaistumista, ennen kuin hän on poistanut kaiken ihmislihan itsestään. Koska hän oli koko ikänsä syönyt tämän maailman ruokaa, hänen vatsansa ja suolistonsa pysyivät inhimillisinä, yritti hän mitä hyvänsä. Eräs jumaluus tuli hänen avukseen ja vaihtoi nämä elimet jumalallisiksi. Kun ne oli poistettu Xuan Wu:n kehosta, niistä transformoitui kilpikonna ja käärme demonit, jotka alkoivat kylvämään kauhua ympäristössään. Jumalallisuuden saavuttanut Xuan Wu kuuli tästä, ja palasi lopettamaan nämä tuhoa tuottavat hirviöt, jotka hän oli tiedostamattaan laskenut irralleen maan piiriin. Demonit osoittivat kuitenkin katumusta pahoista teoistaan, joten Xuan Wu päätti antaa niille mahdollisuuden sovitukseen, eikä tappanut niitä. Ahkeralla opiskelulla ja harjoituksella hänen alaisuudessaan ne pystyivät sovittamaan väärinkäytöksensä ja näin niistä tuli Kilpikonna ja Käärme kenraalit, jotka avustivat Xuan Wu:ta tämän erilaisissa tehtävissä.

Itselläni on pienenä, mutta tärkeänä aarteena kuvakäärö, jossa punainen käärme kietoutuu mustan kilpikonnan ympärille. Wudangin Taolaisen Taiji-koulukunnan 13. Mestari kirjoitti minulle siihen Emei vuorella v.1988 qigong-kirjoituksella tekstin pyhimyksestä, joka istui syvässä unohduksessa joen rannalla. Alemmat jumaluudet seurasivat tätä etenevää mietiskelyä huolissaan, koska pyhimyksen selvästi ylivoimainen herääminen todellisuuteen oli ilmeistä. He pyysivät apua ylempää, ja eräs korkeampi henki lupautui häiritsemään mietiskelijää niin, että tämä joutuisi lopettamaan. Kaikkensa koetettuaan, ja kun mikään muu ei auttanut, henki lähetti nälän mietiskelijän kimppuun. Jumaluudet kohahtivat kun pyhimyksen keho liikahti, ja he jo ehtivät ilahtua hetkeksi. Mutta mietiskelijä, mielensä hetkeäkään häiriintymättä, otti kuin tyhjästä esiin veitsensä ja leikkasi sillä vatsansa ja suolistonsa irti heittäen ne jokeen. Niistä tuli Musta Kilpikonna ja Punainen Käärme, jotka suojelivat herääjää läpi pohjoisen taivaan kohti ylintä oivallusta.

Xuan Wu, mystinen Kilpikonna Käärme on Pohjoisen Suojelija. Hänen kunnioitettavia kumppaneitaan ovat 青龍 Qing Long – Turkoosi Lohikäärme, joka vartioi idässä, etelää valvova 鳳凰 Punainen Fenghuang, sekä 白虎 Bai Hu – Valkoinen Tiikeri, läntisen taivaan vahva suojelija. Näistä hieman osassa kolme 🙂

Kilpikonna ja Käärme

Kilpikonna Käärme – Gui She Harjoitus

Otin ensimmäisen kerran osaa varsinaiselle Qigong tunnille v. 1985 Temmabashin Asahi kulttuurikeskuksessa Osakassa, Japanissa. Noin 70:n neliömetrin liikuntatila sijaitsi metroaseman päällä OMM kauppakeskuksen seitsemännessä kerroksessa erilaisten myyntipisteiden takana. Sinne oli kuitenkin helppo löytää perille kun jaksoi kysellä. Olin saanut työkaveriltani tietää, että hänen Taiji opettajansa ohjasi myös Qigongia, ja ilmoittauduin samantien puhelimitse mukaan. Olin tehnyt sitä omin päin vsta 1978, ja etsinyt jo jonkin aikaa paikkaa jossa voisin aloittaa säännöllisen harjoituksen.
Saapuessani rekisteröintipöydälle huomasin etten ollut ainoa. Kulttuurikeskukseen kuului useampia harjoitushuoneita ja muitakin uusia naamoja oli liikkeellä. Vuoroni koittaessa virkailija katsoi minua hieman oudosti ja ystävällisesti, sain nimeni kirjaan, ja jäin odotustilaan istumaan ja, no, odottamaan.
Kuljin silloin, ja pääosin vielä nykyäänkin kirja mukana. En ehtinyt montaa sivua lukemaan, kun selvästikin kurssin opettaja tulla lompsi paikalle kangaskassiaan kantaen. Nousin ylös esittelemään itseni, ja hän katsoi minua hieman oudosti ja ystävällisesti. Toistuva teema, ajattelin. Vasta myöhemmin sain tietää että ”Uusoksa” oli ollut liian pitkä nimi puhelimeen vastanneelle toimitsijalle, ja hän oli merkinnyt vain ”Kauko” uuden tulokkaan kohdalle. Japanissa ko -pääte nimessä viittaa lähespä sata prosenttisesti naishenkilöön, ja kun selvästi en sitä ollut, sain nuo ylimääräiset hieman oudoksuvat katseet ystävällisten hymyjen lisäksi.
Ensimmäinen asia joka harjoituksesta itsestään jäi mieleen oli Henkinen Kilpikonna Leikkii Vedessä -liike. Illan Opettajana oli Tsumura Sensei ja ohjelmana oli Kilpikonna Käärme Harjoitus, Gui She Gong. Teen sitä yhä.

Kilpikonna on hyväenteinen ja pyhä eläin muinaisen orientaalisen mytologian mukaan. Vanhat tekstit kertovat, että 1000v vanhana se kykenee kommunikoimaan ihmisten kanssa. Viisi tuhatta vuotta vanhaa kilpikonnaa kutsuttiin nimellä Shengui, Jumalallinen Kilpikonna, ja yli 10.000v vanhaa Henkiseksi Kilpikonnaksi. Pitkäikäisyys onkin yksi sen merkittävimmistä piirteistä.
Kiinan Qijiangista löydettiin 150 miljoonaa vuotta vanha kilpikonnan fossiili. Kuten kilpikonnakin, käärme on kuin muinaisjäänne muinaisesta matelijoiden aikakaudesta. Sen selviytymisen taustalla ajatellaan olevan sulava liikkuvuus ja notkeus, sekä sen yin aspektiin liittyvä lisääntymiskyky. Käärme luopui jaloistaan, ja siten kykeni piiloutumaan aluskasvillisuuteen ja louhoksiin, kilpikonna puolestaan jätti hyvästit liikkuvuudelleen ja rakensi kilven suojakseen aikakausien myllerryksiä vastaan. Käärmeen nahan luominen kuvaa myös jatkuvuutta ja transformaatiota; kykyä muuntua ja soveltua ajan vaativiin vaiheisiin.

Kilpikonna Käärme harjoitus on monipuolinen ja ilmentää liikkeissään nimikkoeläintensä elämänhalua uhkuvia luonteenpiirteitä rauhallisella olemuksella, pitkällä hengityksellä, notkeudella ja liikkuvuudella. Alussa syvärentoutetaan keho ja sisäiset energiakeskukset, jonka jälkeen keskitytään selkärankaan ja sen toimivuuteen. Harjoitukseen kuuluu myös koordinaatiokykyä edistävä osio, sekä syvemmälle luotaavia menetelmiä, jotka mahdollisesti saattavat herättää spontaania liikettä kehossa.
Mestari Zhou Ren Feng on koonnut Käärme Kilpikonna harjoituksen siihen muotoon jota itse harjoitan. Hän asui 1980 luvun alussa Tsumura Sensein luona Kobessa Kiinan Qigong lähettiläänä kolmen kuukauden ajan opettaen ja luennoiden. Hän painotti rentoutumisen ja mielikuvituksen käytön tärkeyttä läpi koko harjoituksen. Hänen sanoja lainatakseni: ”Mielikuvitus ja rentous ovat kaksi tärkeintä kohtaa joihin tulee kiinnittää huomio. Kun ne yhdistää kevyiden liikkeiden kanssa muodostuu niistä sisälläsi fyysinen ja mentaalinen todellisuus, joka voi vapauttaa sinut ikuiseen taivaaseen”.

Tsumura Sensein ja minun pitkä matka lyhyesti

Näin se alkoi

Tapasin Sensein ensimmäistä kertaa Asahi-kulttuurikeskuksessa Osakassa 1985. Työskentelin tuolloin shiatsuterapeuttina Mestari Kato Kiyoshin Kenkou Saisei Kaikan nimisessä Seitai Shiatsu klinikassa. Aamu ja iltapäivä hoitojen välillä oli ruokatauko ja jokunen hetki vapaa-aikaa senkin jälkeen, jonka monet meistä viettivät japanilaiseen tyyliin tasakattoisen hoitolan katolla treenaamassa erilaisia asioita. Eräs työkaverini, Kobayashi san, teki yleensä taiji harjoituksia. Eräänä päivänä kysyin häneltä tietäisikö hän missä voisi oppia Qigongia, johon hän vastasi, että hänen taiji opettajansa opettaa myös sitä. Hän neuvoi ottamaan edellä mainittuun kulttuurikeskukseen yhteyttä, ja sain sieltä tietää milloin seuraavat harjoitukset olisivat, ja ilmoittauduin mukaan.
Muistan paremmin kuin eilisen, kuinka Sensei tuli luokkahuoneeseen rauhallisesti astellen verkkarit ja lenkkarit päällä. Hän näytti hieman yllättyneeltä nähdessään minut. Myöhemmin hän kertoi, että koska nimeni Kauko päättyy ”ko”, hän ajatteli että olisin tyttö. En ollut.

Ensimmäinen kosketus chikung-maailmaan.

Ensimmäinen qigong-harjoitus, jonka tein Sensein kanssa, oli Kamehebi – Kilpikonna Käärme menetelmä. Siitä lähtien vapaa-aikaelämäni muuttui. Aloin käydä hänen harjoituksissaan eri puolilla Kansain aluetta ja oppia hänen laajasta tietämyksestään qigongin eri näkökohdista. Harjoitan Kilpikonna Käärme menetelmää edelleen.

Yhteinen maailma-matka.

Eräänä päivänä kysyin Senseiltä, olisiko hän kiinnostunut tulemaan Suomeen opettamaan. Hän vastasi kyllä, ja siitä lähtien hän kävi täällä yli kuusikymmentä kertaa, ja vaikutti tuhansiin ihmisiin monin eri tavoin Suomessa, Virossa ja Saksassa. Positiivisen asenteensa ja ystävällisen auransa ansiosta hänellä on ehkä enemmän ystäviä kuin opiskelijoita, ystäviä, jotka jatkavat hänen opetuksiaan ja ylläpitävät hänen perintöään.

Kiinassa kävimme useita kertoja Sensein kanssa. Olimme Emei-vuorella, Tielissä Heilongjiangissa – Mustan Lohikäärmeen joella, Shanghaissa, Datongissa oppimassa taolaista alkemiaa jne. Minne ikinä siellä menimme, hämmästyin nähdessäni, kuinka kiinalaiset qigong-vanhimmat kunnioittivat häntä. Tsumura Sensein ansiosta minulla oli mahdollisuus tavata todellisia ​​qigong-mestareita ja oppia aitoja ​​menetelmiä. Kaikki hänen välittämänsä tieto ja taito on kuin aarre, jonka hän jätti taakseen kaikkien, ei vain omien opiskelijoidensa hyödyksi.

Olin myös Sensein kanssa, kun hän seisoi kahdeksantena henkilönä Tallinnassa Pikk Hermanin juurella ”Baltic Link” -ketjussa, kun 2.000.000 ihmistä liitti kädet yhteen Virosta Latviaan ja Liettuaan. Olimme laululavalla, kun yli 100 000 ihmistä lauloi spontaanisti kuorossa, ja myös silloin, kun seisoimme Toompean kukkulalla Viron parlamenttitalon luona odottamassa, tulisivatko tankit rikkomaan barrikadeja, samalla kun kaikki pidättivät henkeään. Sensei ja minä, me menimme todella monenlaisiin paikkoihin!

Ah, niin monia klassisia hetkiä, niin paljon muistoja ja niin paljon ihmisiä. Yli 30 vuoden aikana matkustimme kauas ja laajalle; vietimme aikaa junissa, lentokoneissa, busseissa ja autoissa; tutuiksi tulivat myös kesämökit, saunat ja hotellit eri puolilla maailmaa. Usein kun ajettiin Lappiin joskus yli 1300 kilometriä kerralla kysyin aina Senseiltä jotain joka kiinnosti, ja hän puhui aiheesta, kunnes nukahti. Sitten tankkaamisen ja lyhyen kahvitauon jälkeen matka jatkui, ja kysyin taas uudelleen ja kuuntelin. Lukemattomia keskusteluja kaikista kuviteltavissa olevista aiheista, lukemattomia tunteja opetusta ja oppimista! Ja tonnikaupalla herkullisia ruokia, joita en edes tiennyt, että niitä oli olemassa! Sensei oli mestarikokki!

Tästä päivästä ikuisuuteen.

Kaikki tämä on niin lähellä, ja tunnen edelleen Sensein läsnäolon. Suljen vain silmäni ja voin helposti palata mihin tahansa noista hetkistä ja kokea ne uudelleen. Jotkut Sensein opiskelijat täällä kysyivät minulta äskettäin, voisinko kirjoittaa muistokirjoituksen, sanoja Sensein muistoksi. Olin yllättynyt. Minulle Sensei ei ole vielä niin poissa.

Harakkasilta

Harakkasilta

 

Prinsessa Zhinu, Lyyran taivaallisen tähdistön keisaritar-äidin tytär oli kuolematon, mutta silti aina joskus murheissaan. Varsinkin silloin kun hänestä tuntui siltä, ​​että hän joutuisi elämään yksin ilman rakkautta koko ikuisuuden. Prinsessa osasi kutoa erittäin kauniita ja värikkäitä pilviä, ja se antoi hänelle tekemistä ja ajanvietettä huonoimpinakin päivinä.

Eräänä päivänä joukko hovineitejä pyysi jälleen taivaalliselta keisarinnalta lupaa laskeutua kuolevaisten maailmaan Bi Lian järvelle, jonka rannalla sijaitsevan lähteen vesi oli tunnettu siitä, että se kaunistaa ja nuorentaa. Keisarinna oli hyvällä tuulella ja sanoi lähtevänsä mielellään mukaan. Prinsessa Zhinu pyydettiin tulemaan myös matkalle iloisten neitojen kanssa ihastuttavaan maisemaan siniselle järvelle.

Maan päällä pienessä kylässä Länsirinteellä, ei kovin kaukana Bi Lian järveltä, oli talo, jossa asui lehmäpaimen Niulang. Jaettuaan veljensä kanssa vanhemmiltaan jääneen omaisuuden, hän oli muuttanut perintöhärkänsä kanssa rinteelle, jossa viljeli ahkerasti villiä maata joskus varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Tuntiessaan olonsa yksinäiseksi Niulang katseli taivasta, pilviä ja tähtiä ja jutteli ainoan ystävänsä härän kanssa.

”Ah, härkäveljeni, ainoa kumppanini, taivaan pilvet ovat eri värisiä joka päivä. Ne ovat valkoisia, punaisia, keltaisia ja ​​harmaita. Voikohan kukaan maan päällä osata tehdä niistä niin värikkäitä ja kauniita? ”

”Kuulepas härkä, onko taivaassa todellakin olentoja? Legenda kertoo, että värikkäitä pilviä kutovat taivaalliset neidot. Ovatkohan nuo neidot hyvinkin kauniita? Ovatkohan he myös iloisia ja ystävällisiä? ”

Päivästä toiseen Niulang kyseli näitä kysymyksiään härältä, joka oli niin vanha, ettei kukaan edes muistanut milloin se oli tullut perheeseen.

Eräänä päivänä härkä yllätti Niulangin täysin vastaamalla. ”Olet oikeassa, vanhat tarinat pitävät paikkansa. Kaikki nuo kauniit ja värikkäät pilvet ovat taivaallisten neitojen ja prinsessa Zhinun, taivaallisen keisarittaren nuorimman tyttären kutomia. Olen myös nähnyt monta kertaa, kun he ovat käyneet läheisellä järvellä viettämässä päivää ja uimassa.”

Niulang luuli ensin jonkun muun olevan äänessä, mutta kun ketään ei ollut lähimaillakaan, hänen oli pakko uskoa että härkä oli juuri puhunut. ”Kuinka voit puhua, kaikkien näiden hiljaisten vuosien jälkeen!?” Härkä ei vastannut, mutta sen sijaan kertoi, että taivaallinen matkaseurue lentää paikalle jälleen seuraavana aamuna. Härkä neuvoi poikaa piiloutumaan ja katsomaan omin silmin.

Seuraavana aamuna aikaisin Niulang ja härkä lähtivät mökistään Bi Lian järvelle. Saavuttuaan paikalle Niulang huomasi, että lähteessä oli todella kristallinkirkas vesi, ja sitä ympäröivät rehevät vuoret ja henkeä salpaavan kauniit maisemat. Hän ihmetteli ääneen: ”Härkäveljeni, olemme vaeltaneet Länsirinteen alueella pitkin ja poikin, miten on mahdollista että emme nähneet tätä lähdettä ja järveä aikaisemmin?” Härkä ei vastannut, ja poika etsi itselleen sopivan piilopaikan, josta olisi myös näkymä rannalle.

Aurinko oli jo noussut kun he näkivät kuin suuria kauniita lintuja lentävän horisontista. Heti kun linnut saavuttivat lähteen, niiden värikäs höyhenpuku putosi ja he muuttuivat kauniiksi neidoiksi. Nauraen ja laulaen he pystyttivät värikkäitä katoksia ja auringonvarjoja, joiden suojaan pienen hetken päästä laskeutuivat keisaritar itse ja hänen tyttärensä Zhinu. Hänet nähdessään Niulangin maailma pysähtyi. Hän ei ollut koskaan edes kuvitellut, että jotain niin kaunista voisi olla olemassakaan.

Härkä neuvoi poikaa: Piilota tuon prinsessan viitta, niin hänen täytyy jäädä etsimään sitä. Sitten kun keisarinna lähihoveineen lähtee, sinulla on aikaa jutella ja tutustua; voit vaikka kehua hänelle kauniita ja värikkäitä pilviä. Niulang ryhtyi tuumasta toimeen, ja hiipi hiljaa vaatteiden luo ja takaisin piilopaikkaansa. Aurinko oli jo laskemassa, kun keisarinna kutsui väkensä koolle. Zhinu ei löytänyt kahdeksalla silkkipunoksella koristeltua viittaansa mistään, ja äiti käski häntä etsimään yhä, ja palaamaan taivaallisten neitojen kanssa jälkeenpäin.

Niulang viittoi prinsessalle piilostaan ja tämä kiirehti paikalle. -Sinäkö viittani veit!? Miksi ihmeessä? Niulang vastasi: Olen ihaillut koko elämäni kauniita ja värikkäitä pilviä taivaalla, mutta en olisi ikinä kyennyt edes uneksimaan, että niiden kutoja olisi kauneinta kaikista.

Zhinu tunsi sydämensä tiu´un vastaavan Niulangin tunteen värähtelyyn, ja päätti jäädä rannalle vielä muiden neitojen lähtiessä takaisin kotitähdistöön. Näin kahden yksinäisen, kutojatytön ja paimenpojan tiet yhtyivät, ja yhdessä he palasivat pojan taloon, prinsessa härän selässä istuen.

Heidän hääseremoniansa pidettiin alhaalla kylässä, ja tuntui kuin kaikki olisivat saaneet syödä ja juoda yli kylläkseen, ja juhlat jäivät kaikkien mieleen. Zhinu ryhtyi kutomaan kankaita ja silkkiä, ja hänen tuotteensa ja ystävällisyytensä maine kiiri kauas. Niulang viljeli maata, satoa tuli runsaasti, ja heidän tilansa menestyi. Ei mennyt kauaakaan, kun heillä syntyi kaksoset; vaaleahiuksinen poika ja tummatukkainen tyttö.

Näin vuodet jatkoivat vierimistään, ja mikään ei horjuttanut heidän onnellista elämäänsä yhdessä.

 

Mutta kaiken on muututtava, se on Taivaan, Maan ja Ihmisen laki. Eräänä päivänä vanha härkä sanoi Niulangille: Ystäväni, minusta on tullut jo todella vanha, ja minun aikani maan päällä on täyttymässä. Kuuntele kuitenkin neuvoani: kun kuolen, pidä nahastani hyvää huolta. Et voi koskaan tietää kuinka tarpeeseen se voi vielä tulla, ja jos olet hädässä, se saattaa tuoda sinulla avun. Näin sanottuaan vanha härkä otti viimeisen henkäyksensä, ja hänen henkensä palasi takaisin taivaan hoviin. Niulang oli kovin surullinen vanhan ystävänsä menetettyään, mutta teki kuitenkin kuten härkä oli neuvonut, parkitsi nahan, ja pisti sen talteen pois vieraiden silmien ulottumattomista.

Tähdistön taivashovissa aika kulkee eri tavalla kuin meillä maan päällä. Keisarinnan palattua Bi Lian järveltä hän oli mennyt väsyneenä suoraan omaan palatsiinsa nukkumaan. Aamutoimiaan hoitaessaan hän kysyi seuraneidoiltaan oliko Zhinu tullut turvallisesti takaisin. Neidot vaikenivat vakavina, vain yksi sai hiljaa ja varovaisesti sanotuksi, että prinsessa ei ollut suostunut lähtemään heidän kanssaan takaisin, vaan jäänyt rannalle juttelemaan jollekin pojalle.

Keisarinnan vastaus oli tyly. -Hakekaa hänet!

Kolme neitoa lähti samantien, ja laskeutuivat lähelle järveä. Zhinu oli kuullut heidän kutsunsa, ja oli siellä jo odottamassa. Neidoista aikuisin sanoi: -Sinun on heti tultava mukaamme, se on äitisi nimenomainen käsky. Zhinulla oli lapsensa mukanaan ja heitä katsoen sanoi -Kuinka minä voisin jättää lapseni? He ovat puoliksi ihmisiä, eivätkä he kykene lentämään tähtiin kuten minä ja te. Menkää, viekää rakkauteni äidilleni ja sanokaa, että olen löytänyt onnen täältä maan päältä, enkä halua takaisin taivaalliseen yksinäisyyteen. Äitinä hän varmasti ymmärtää.

Neidot palasivat takaisin viestin kanssa. Keisarinna oli ymmällään, mutta vain hetken, ja toisena hetkenä hän oli jo matkalla maahan. Keisarinna muutti muotoaan ja vaatetustaan, ja tuli Niulangin ja Zhinun maatilalle kuin tavallinen maata kiertävä kauppias palvelijoineen ja kuormajuhtineen. ”Esi-isien siunausta taloon, pitkää ikää ja menestystä perheelle!” hän toivotti etupihan portilta. Zhinu katsoi äitiään erehtymättä, mutta Niulang ei Tähtijumalatarta tunnistanut, ja kutsui hänet sisään, kuten hyviin tapoihin kuuluu. He joivat teetä, ja keskustelivat perheen ja tilan asioita. Zhinu ei tiennyt kuinka suhtautua kun hänen äitinsä lähtöä tehdessään sanoi, ”- tule, saata minua hetken matkaa vielä”. Hieman piha-alueelta edettyään Keisarinna sanoi ”- Rakas tyttäreni, olet onnellinen, sinulla on hyvä ja ahkera mies ja ihanat lapset. Toivon sinulle siunausta, mutta samalla pelkään miten isäsi tähän suhtautuu, jos ja kun hän saa tietää”.

Pahin pelko osoittautui todeksi. Tyttärestään kuultuaan keisari suuttui silmittömästi ja lähetti sotajoukkojensa kenraalin nopeinta väylää avaruuden halki viemään Zhinulle vaatimuksen palata välittömästi, tai hänen vuokseen koko kylää, ja jokaista sen asukasta kohtaisi karmea kohtalo.

Zhinu tiesi, ettei mitään olisi tehtävissä. Jollei hän jättäisi perhettään, menettäisi hän heidät kuitenkin, ja vielä koko kylä saisi kärsiä. Surullisena hän kertoi kaiken miehelleen, ja yhdessä he viettivät viimeiset yhdessäolon päivänsä iloiten ja surren.

Sovittuna päivänä taivaalliset neidot saapuivat hakemaan Zhinuta, mukana saattueenaan joukko taivaallisia sotilaita varmistamaan tehtävän täytäntöön panon. Heidän noustessaan taivaalle Niulang ei voinut enää itselleen mitään. Hän muisti vanhan härän sanat, laittoi lapsensa pajukoriin, istui siihen heidän kanssaan ja asetti säilöstä hakemansa nahan sen päälle. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka painovoima katosi, ja he nousivat taivaalle kevyinä kuin pääskyset pilvissä.

Vähitellen he saavuttivat Zhinun joukkoa. Niulang huusi Zhinun nimeä, ja tämän huomatessa perheensä olevan valmis uhmaamaan hänen vuoksensa kuolevaisille vaarallista avaruutta, ei hän voinut enää jatkaa matkaa. Mutta juuri kun hän oli kääntymässä takaisin, tapahtui jotain odottamatonta. Hallitsija isä oli seurannut taivaallisesta peilistä tilanteen kehitystä. Kun hän huomasi tyttärensä päätöksen, hän raivostui ja veti miekkansa leikaten sillä valtavan halkeaman avaruuteen rakastavaisten välille. Sotilaat ottivat Zhinun mukaansa, ja vaikka Niulang kuinka yritti, hän ei kyennyt lentämään tämän suunnattoman pimeän rotkon yli.

Kun keisarinna kuuli tyttärensä ja hänen perheensä suuren surun välittyvän yli avaruuden kuilun, hän päätti toimia. Omia voimiaan käyttäen hän nosti Niulangin lapsineen taivaan tähdeksi. Ja siitä lähtien, kerran vuodessa, kuukalenterin seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, kaikki paimenpojan kotimaan harakat lentävät taivaalle muodostamaan harakkasillan yli Niulangia ja Zhinuta erottavan avaruuden kuilun, jonka kautta rakastavaiset saavat kohdata toisensa, ja viettää yhdessä yhden yön vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Mustan Lohikäärmeen Joki

Mustan Lohikäärmeen Joki

Koneessa Kiinaan en saa melkein milloinkaan nukutuksi, ja jotenkin vain viiden tunnin aikaerokin tuntuu haasteelliselta. Päätin aloittaa otteella kuvaannollista härkää sarvista, ja taisinkin olla ensimmäisten joukossa koneesta ulos. Ari oli lentänyt jo päivää aiemmin Beijingiin, joten sovimme tapaamisen ennen Kiinan sisäisten lentojen turvatarkastusta. Istuuduin siis huilaamaan ja odottamaan Aloha (!!) kahvilaan kananmuna-juusto-kasvisvoileivän ja kaffen parissa noin kolmeksi tunniksi. Kun tilaukseni tuli pöytään varmistin asian kellosta: olin varmaan tehnyt jonkinasteisen ennätyksen, ainakin omani! Oli nimittäin kulunut minuutin yli tunnin siitä, kun astuin koneesta Kiinan maa-, tai oikeastaan lattiaperälle. Ensin kävely keholämpömittareiden kautta maahantulomuodollisuuksiin. Sieltä vessan kautta matkalaukkua odottamaan, ja sitten tullin läpi. Sen jälkeen etsin kotimaisten lentojen aulan ja oikean tiskin, ja onnistuneesti autettuna tein check in automaatilla kirjautumisen lennolle Harbiniin. Uudestaan ystävällisesti autettuna sain toisella tiskillä laukun koneeseen vievälle hihnalle, ja etsittyäni muutamaa tax-free tuotetta etsin vielä aamiaispaikkaa, joka löytyikin aivan turvatarkastuspisteen läheltä. Ja alle tunti sitten koneesta ulos! Aloha Cafe. Sohva istuin, onnistuin välillä torkahtamaankin.

Harbinissa, Koillis-Kiinan traditionaalisesta hoitotieteestään tunnetussa suurkaupungissa meitä oltiin isolla autolla vastassa, ja kolmen ja puolen tunnin ajomatkan aikana korjasin pistesaldoa jet lagista edukseni. Nukuin melkein koko ajan. Harvoin silmiä raottaessani kumpuilevat kunnaat ja viljavat maat vilahtelivat näkökentässäni; vihreän vehreät maisemat tulivat mukaan uniini.

Riyuexia, Aurinko Kuu Koti niminen matkailu ja asumiskeskus rakensi kolmen vuoden aikana suuresti vapaaehtoisvoimin upean majoitustilan kauniiseen laaksoon noin 40km Tieli:n kaupungista vuorille. Paikassa on ollut täysi työn tohina jo kauan; itsekin olin siellä mm. istuttamassa puita 22 vuotta sitten. Kaiken takana on Suomessakin opettanut mestari Liu Shanglin, jonka seuraajia kaikki vapaaehtoiset ovat. Aiempina vuosina pian talven lumien mentyä alkoivat ihmiset tulla jälleen paikalle asuen viihtyisissä parakeissa. Nyt uuden rakennuksen ansiosta Riyuexiassa voi olla läpi vuoden: keskus on täysin Heilongjiangin kylmän talven kestävä. Olimme Ari Makkosen, Suomen Chi Kung yhdistyksen varapuheenjohtajan kanssa paikalla kutsuttuina vieraina ja puheenpitäjinä juhlistamassa avajaisia.

Riyuexiassa aamut alkavat aikaisin buddhalaisilla harjoituksilla, mantralla ja mietiskelyllä. Yhteisen aamiaisen jälkeen jäsenet ryhtyvät moninaisiin työ- ja ylläpitotehtäviin. Puhdas ilma ja luonnon keskellä eläminen iloisessa ilmapiirissä on parantavaa jo sinänsä. Jotkut tulevat varta vasten hoitamaan sairauttaan keskuksen omalla hoito-ohjelmalla, johon kuuluu mm. paasto ja orientaaliset hoitomenetelmät. Monet tulevat paikalle vain saadakseen itse mestarilta suoraan ja henkilökohtaisesti parannusta ja apua; Liu Shanglin, kiinalaisen Kagyu linjan mestari on myös tunnettu parantaja,
Vietimme paikassa viiden päivän ajan. Pidimme puheita, istuimme paneeleissa ja tutustuimme alueeseen ja ihmisiin. Pitääpä yrittää kerätä meiltäkin jonain päivänä pieni porukka sinne harjoittelemaan ja hoitoa saamaan 🙂

Takaisin Helsingissä Elena tuli kentälle vastaan, ja jatkoimme matkaa maalle, kotimökkiin järven rannalle. Kun katselin ympäröivää metsää ja kauniisti kimmeltelevää järveä, oli kiinnostavaa verrata sitä kolmeen edelliseen päivään Beijingissä. Väkiluku putosi hetkessä 20:sta miljoonasta kahteen.

Pin It on Pinterest