Harakkasilta

Harakkasilta

 

Prinsessa Zhinu, Lyyran taivaallisen tähdistön keisaritar-äidin tytär oli kuolematon, mutta silti aina joskus murheissaan. Varsinkin silloin kun hänestä tuntui siltä, ​​että hän joutuisi elämään yksin ilman rakkautta koko ikuisuuden. Prinsessa osasi kutoa erittäin kauniita ja värikkäitä pilviä, ja se antoi hänelle tekemistä ja ajanvietettä huonoimpinakin päivinä.

Eräänä päivänä joukko hovineitejä pyysi jälleen taivaalliselta keisarinnalta lupaa laskeutua kuolevaisten maailmaan Bi Lian järvelle, jonka rannalla sijaitsevan lähteen vesi oli tunnettu siitä, että se kaunistaa ja nuorentaa. Keisarinna oli hyvällä tuulella ja sanoi lähtevänsä mielellään mukaan. Prinsessa Zhinu pyydettiin tulemaan myös matkalle iloisten neitojen kanssa ihastuttavaan maisemaan siniselle järvelle.

Maan päällä pienessä kylässä Länsirinteellä, ei kovin kaukana Bi Lian järveltä, oli talo, jossa asui lehmäpaimen Niulang. Jaettuaan veljensä kanssa vanhemmiltaan jääneen omaisuuden, hän oli muuttanut perintöhärkänsä kanssa rinteelle, jossa viljeli ahkerasti villiä maata joskus varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Tuntiessaan olonsa yksinäiseksi Niulang katseli taivasta, pilviä ja tähtiä ja jutteli ainoan ystävänsä härän kanssa.

“Ah, härkäveljeni, ainoa kumppanini, taivaan pilvet ovat eri värisiä joka päivä. Ne ovat valkoisia, punaisia, keltaisia ja ​​harmaita. Voikohan kukaan maan päällä osata tehdä niistä niin värikkäitä ja kauniita? ”

”Kuulepas härkä, onko taivaassa todellakin olentoja? Legenda kertoo, että värikkäitä pilviä kutovat taivaalliset neidot. Ovatkohan nuo neidot hyvinkin kauniita? Ovatkohan he myös iloisia ja ystävällisiä? ”

Päivästä toiseen Niulang kyseli näitä kysymyksiään härältä, joka oli niin vanha, ettei kukaan edes muistanut milloin se oli tullut perheeseen.

Eräänä päivänä härkä yllätti Niulangin täysin vastaamalla. “Olet oikeassa, vanhat tarinat pitävät paikkansa. Kaikki nuo kauniit ja värikkäät pilvet ovat taivaallisten neitojen ja prinsessa Zhinun, taivaallisen keisarittaren nuorimman tyttären kutomia. Olen myös nähnyt monta kertaa, kun he ovat käyneet läheisellä järvellä viettämässä päivää ja uimassa.”

Niulang luuli ensin jonkun muun olevan äänessä, mutta kun ketään ei ollut lähimaillakaan, hänen oli pakko uskoa että härkä oli juuri puhunut. “Kuinka voit puhua, kaikkien näiden hiljaisten vuosien jälkeen!?” Härkä ei vastannut, mutta sen sijaan kertoi, että taivaallinen matkaseurue lentää paikalle jälleen seuraavana aamuna. Härkä neuvoi poikaa piiloutumaan ja katsomaan omin silmin.

Seuraavana aamuna aikaisin Niulang ja härkä lähtivät mökistään Bi Lian järvelle. Saavuttuaan paikalle Niulang huomasi, että lähteessä oli todella kristallinkirkas vesi, ja sitä ympäröivät rehevät vuoret ja henkeä salpaavan kauniit maisemat. Hän ihmetteli ääneen: “Härkäveljeni, olemme vaeltaneet Länsirinteen alueella pitkin ja poikin, miten on mahdollista että emme nähneet tätä lähdettä ja järveä aikaisemmin?” Härkä ei vastannut, ja poika etsi itselleen sopivan piilopaikan, josta olisi myös näkymä rannalle.

Aurinko oli jo noussut kun he näkivät kuin suuria kauniita lintuja lentävän horisontista. Heti kun linnut saavuttivat lähteen, niiden värikäs höyhenpuku putosi ja he muuttuivat kauniiksi neidoiksi. Nauraen ja laulaen he pystyttivät värikkäitä katoksia ja auringonvarjoja, joiden suojaan pienen hetken päästä laskeutuivat keisaritar itse ja hänen tyttärensä Zhinu. Hänet nähdessään Niulangin maailma pysähtyi. Hän ei ollut koskaan edes kuvitellut, että jotain niin kaunista voisi olla olemassakaan.

Härkä neuvoi poikaa: Piilota tuon prinsessan viitta, niin hänen täytyy jäädä etsimään sitä. Sitten kun keisarinna lähihoveineen lähtee, sinulla on aikaa jutella ja tutustua; voit vaikka kehua hänelle kauniita ja värikkäitä pilviä. Niulang ryhtyi tuumasta toimeen, ja hiipi hiljaa vaatteiden luo ja takaisin piilopaikkaansa. Aurinko oli jo laskemassa, kun keisarinna kutsui väkensä koolle. Zhinu ei löytänyt kahdeksalla silkkipunoksella koristeltua viittaansa mistään, ja äiti käski häntä etsimään yhä, ja palaamaan taivaallisten neitojen kanssa jälkeenpäin.

Niulang viittoi prinsessalle piilostaan ja tämä kiirehti paikalle. -Sinäkö viittani veit!? Miksi ihmeessä? Niulang vastasi: Olen ihaillut koko elämäni kauniita ja värikkäitä pilviä taivaalla, mutta en olisi ikinä kyennyt edes uneksimaan, että niiden kutoja olisi kauneinta kaikista.

Zhinu tunsi sydämensä tiu´un vastaavan Niulangin tunteen värähtelyyn, ja päätti jäädä rannalle vielä muiden neitojen lähtiessä takaisin kotitähdistöön. Näin kahden yksinäisen, kutojatytön ja paimenpojan tiet yhtyivät, ja yhdessä he palasivat pojan taloon, prinsessa härän selässä istuen.

Heidän hääseremoniansa pidettiin alhaalla kylässä, ja tuntui kuin kaikki olisivat saaneet syödä ja juoda yli kylläkseen, ja juhlat jäivät kaikkien mieleen. Zhinu ryhtyi kutomaan kankaita ja silkkiä, ja hänen tuotteensa ja ystävällisyytensä maine kiiri kauas. Niulang viljeli maata, satoa tuli runsaasti, ja heidän tilansa menestyi. Ei mennyt kauaakaan, kun heillä syntyi kaksoset; vaaleahiuksinen poika ja tummatukkainen tyttö.

Näin vuodet jatkoivat vierimistään, ja mikään ei horjuttanut heidän onnellista elämäänsä yhdessä.

 

Mutta kaiken on muututtava, se on Taivaan, Maan ja Ihmisen laki. Eräänä päivänä vanha härkä sanoi Niulangille: Ystäväni, minusta on tullut jo todella vanha, ja minun aikani maan päällä on täyttymässä. Kuuntele kuitenkin neuvoani: kun kuolen, pidä nahastani hyvää huolta. Et voi koskaan tietää kuinka tarpeeseen se voi vielä tulla, ja jos olet hädässä, se saattaa tuoda sinulla avun. Näin sanottuaan vanha härkä otti viimeisen henkäyksensä, ja hänen henkensä palasi takaisin taivaan hoviin. Niulang oli kovin surullinen vanhan ystävänsä menetettyään, mutta teki kuitenkin kuten härkä oli neuvonut, parkitsi nahan, ja pisti sen talteen pois vieraiden silmien ulottumattomista.

Tähdistön taivashovissa aika kulkee eri tavalla kuin meillä maan päällä. Keisarinnan palattua Bi Lian järveltä hän oli mennyt väsyneenä suoraan omaan palatsiinsa nukkumaan. Aamutoimiaan hoitaessaan hän kysyi seuraneidoiltaan oliko Zhinu tullut turvallisesti takaisin. Neidot vaikenivat vakavina, vain yksi sai hiljaa ja varovaisesti sanotuksi, että prinsessa ei ollut suostunut lähtemään heidän kanssaan takaisin, vaan jäänyt rannalle juttelemaan jollekin pojalle.

Keisarinnan vastaus oli tyly. -Hakekaa hänet!

Kolme neitoa lähti samantien, ja laskeutuivat lähelle järveä. Zhinu oli kuullut heidän kutsunsa, ja oli siellä jo odottamassa. Neidoista aikuisin sanoi: -Sinun on heti tultava mukaamme, se on äitisi nimenomainen käsky. Zhinulla oli lapsensa mukanaan ja heitä katsoen sanoi -Kuinka minä voisin jättää lapseni? He ovat puoliksi ihmisiä, eivätkä he kykene lentämään tähtiin kuten minä ja te. Menkää, viekää rakkauteni äidilleni ja sanokaa, että olen löytänyt onnen täältä maan päältä, enkä halua takaisin taivaalliseen yksinäisyyteen. Äitinä hän varmasti ymmärtää.

Neidot palasivat takaisin viestin kanssa. Keisarinna oli ymmällään, mutta vain hetken, ja toisena hetkenä hän oli jo matkalla maahan. Keisarinna muutti muotoaan ja vaatetustaan, ja tuli Niulangin ja Zhinun maatilalle kuin tavallinen maata kiertävä kauppias palvelijoineen ja kuormajuhtineen. “Esi-isien siunausta taloon, pitkää ikää ja menestystä perheelle!” hän toivotti etupihan portilta. Zhinu katsoi äitiään erehtymättä, mutta Niulang ei Tähtijumalatarta tunnistanut, ja kutsui hänet sisään, kuten hyviin tapoihin kuuluu. He joivat teetä, ja keskustelivat perheen ja tilan asioita. Zhinu ei tiennyt kuinka suhtautua kun hänen äitinsä lähtöä tehdessään sanoi, “- tule, saata minua hetken matkaa vielä”. Hieman piha-alueelta edettyään Keisarinna sanoi “- Rakas tyttäreni, olet onnellinen, sinulla on hyvä ja ahkera mies ja ihanat lapset. Toivon sinulle siunausta, mutta samalla pelkään miten isäsi tähän suhtautuu, jos ja kun hän saa tietää”.

Pahin pelko osoittautui todeksi. Tyttärestään kuultuaan keisari suuttui silmittömästi ja lähetti sotajoukkojensa kenraalin nopeinta väylää avaruuden halki viemään Zhinulle vaatimuksen palata välittömästi, tai hänen vuokseen koko kylää, ja jokaista sen asukasta kohtaisi karmea kohtalo.

Zhinu tiesi, ettei mitään olisi tehtävissä. Jollei hän jättäisi perhettään, menettäisi hän heidät kuitenkin, ja vielä koko kylä saisi kärsiä. Surullisena hän kertoi kaiken miehelleen, ja yhdessä he viettivät viimeiset yhdessäolon päivänsä iloiten ja surren.

Sovittuna päivänä taivaalliset neidot saapuivat hakemaan Zhinuta, mukana saattueenaan joukko taivaallisia sotilaita varmistamaan tehtävän täytäntöön panon. Heidän noustessaan taivaalle Niulang ei voinut enää itselleen mitään. Hän muisti vanhan härän sanat, laittoi lapsensa pajukoriin, istui siihen heidän kanssaan ja asetti säilöstä hakemansa nahan sen päälle. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka painovoima katosi, ja he nousivat taivaalle kevyinä kuin pääskyset pilvissä.

Vähitellen he saavuttivat Zhinun joukkoa. Niulang huusi Zhinun nimeä, ja tämän huomatessa perheensä olevan valmis uhmaamaan hänen vuoksensa kuolevaisille vaarallista avaruutta, ei hän voinut enää jatkaa matkaa. Mutta juuri kun hän oli kääntymässä takaisin, tapahtui jotain odottamatonta. Hallitsija isä oli seurannut taivaallisesta peilistä tilanteen kehitystä. Kun hän huomasi tyttärensä päätöksen, hän raivostui ja veti miekkansa leikaten sillä valtavan halkeaman avaruuteen rakastavaisten välille. Sotilaat ottivat Zhinun mukaansa, ja vaikka Niulang kuinka yritti, hän ei kyennyt lentämään tämän suunnattoman pimeän rotkon yli.

Kun keisarinna kuuli tyttärensä ja hänen perheensä suuren surun välittyvän yli avaruuden kuilun, hän päätti toimia. Omia voimiaan käyttäen hän nosti Niulangin lapsineen taivaan tähdeksi. Ja siitä lähtien, kerran vuodessa, kuukalenterin seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä, kaikki paimenpojan kotimaan harakat lentävät taivaalle muodostamaan harakkasillan yli Niulangia ja Zhinuta erottavan avaruuden kuilun, jonka kautta rakastavaiset saavat kohdata toisensa, ja viettää yhdessä yhden yön vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Mustan Lohikäärmeen Joki

Mustan Lohikäärmeen Joki

Koneessa Kiinaan en saa melkein milloinkaan nukutuksi, ja jotenkin vain viiden tunnin aikaerokin tuntuu haasteelliselta. Päätin aloittaa otteella kuvaannollista härkää sarvista, ja taisinkin olla ensimmäisten joukossa koneesta ulos. Ari oli lentänyt jo päivää aiemmin Beijingiin, joten sovimme tapaamisen ennen Kiinan sisäisten lentojen turvatarkastusta. Istuuduin siis huilaamaan ja odottamaan Aloha (!!) kahvilaan kananmuna-juusto-kasvisvoileivän ja kaffen parissa noin kolmeksi tunniksi. Kun tilaukseni tuli pöytään varmistin asian kellosta: olin varmaan tehnyt jonkinasteisen ennätyksen, ainakin omani! Oli nimittäin kulunut minuutin yli tunnin siitä, kun astuin koneesta Kiinan maa-, tai oikeastaan lattiaperälle. Ensin kävely keholämpömittareiden kautta maahantulomuodollisuuksiin. Sieltä vessan kautta matkalaukkua odottamaan, ja sitten tullin läpi. Sen jälkeen etsin kotimaisten lentojen aulan ja oikean tiskin, ja onnistuneesti autettuna tein check in automaatilla kirjautumisen lennolle Harbiniin. Uudestaan ystävällisesti autettuna sain toisella tiskillä laukun koneeseen vievälle hihnalle, ja etsittyäni muutamaa tax-free tuotetta etsin vielä aamiaispaikkaa, joka löytyikin aivan turvatarkastuspisteen läheltä. Ja alle tunti sitten koneesta ulos! Aloha Cafe. Sohva istuin, onnistuin välillä torkahtamaankin.

Harbinissa, Koillis-Kiinan traditionaalisesta hoitotieteestään tunnetussa suurkaupungissa meitä oltiin isolla autolla vastassa, ja kolmen ja puolen tunnin ajomatkan aikana korjasin pistesaldoa jet lagista edukseni. Nukuin melkein koko ajan. Harvoin silmiä raottaessani kumpuilevat kunnaat ja viljavat maat vilahtelivat näkökentässäni; vihreän vehreät maisemat tulivat mukaan uniini.

Riyuexia, Aurinko Kuu Koti niminen matkailu ja asumiskeskus rakensi kolmen vuoden aikana suuresti vapaaehtoisvoimin upean majoitustilan kauniiseen laaksoon noin 40km Tieli:n kaupungista vuorille. Paikassa on ollut täysi työn tohina jo kauan; itsekin olin siellä mm. istuttamassa puita 22 vuotta sitten. Kaiken takana on Suomessakin opettanut mestari Liu Shanglin, jonka seuraajia kaikki vapaaehtoiset ovat. Aiempina vuosina pian talven lumien mentyä alkoivat ihmiset tulla jälleen paikalle asuen viihtyisissä parakeissa. Nyt uuden rakennuksen ansiosta Riyuexiassa voi olla läpi vuoden: keskus on täysin Heilongjiangin kylmän talven kestävä. Olimme Ari Makkosen, Suomen Chi Kung yhdistyksen varapuheenjohtajan kanssa paikalla kutsuttuina vieraina ja puheenpitäjinä juhlistamassa avajaisia.

Riyuexiassa aamut alkavat aikaisin buddhalaisilla harjoituksilla, mantralla ja mietiskelyllä. Yhteisen aamiaisen jälkeen jäsenet ryhtyvät moninaisiin työ- ja ylläpitotehtäviin. Puhdas ilma ja luonnon keskellä eläminen iloisessa ilmapiirissä on parantavaa jo sinänsä. Jotkut tulevat varta vasten hoitamaan sairauttaan keskuksen omalla hoito-ohjelmalla, johon kuuluu mm. paasto ja orientaaliset hoitomenetelmät. Monet tulevat paikalle vain saadakseen itse mestarilta suoraan ja henkilökohtaisesti parannusta ja apua; Liu Shanglin, kiinalaisen Kagyu linjan mestari on myös tunnettu parantaja,
Vietimme paikassa viiden päivän ajan. Pidimme puheita, istuimme paneeleissa ja tutustuimme alueeseen ja ihmisiin. Pitääpä yrittää kerätä meiltäkin jonain päivänä pieni porukka sinne harjoittelemaan ja hoitoa saamaan 🙂

Takaisin Helsingissä Elena tuli kentälle vastaan, ja jatkoimme matkaa maalle, kotimökkiin järven rannalle. Kun katselin ympäröivää metsää ja kauniisti kimmeltelevää järveä, oli kiinnostavaa verrata sitä kolmeen edelliseen päivään Beijingissä. Väkiluku putosi hetkessä 20:sta miljoonasta kahteen.

Mietteitä kevyitä

Mietteitä kevyitä

Kesä on tullut kuin huomaamatta. Jo heinäkuun 10. päivä menossa, ja silti tunne on kuin kesää odotellessa, niin sanoakseni. Säiden puolesta kesä ilmeisesti ei ole vielä oikein alkanutkaan. Tosin juhannuksen jälkeen säällä ei ollut paljoa merkitystä: hirsisauna oli siirtovuorossa ja päivistä tuli pitempiä kuin mitä ne yleensä ovat. Valmista kuitenkin siirron osalta tuli, vaikka sää oli ilmeisestikin monivivahteinen koko prosessin ajan.

Nyt vertailukohteeni kotimaahan on vähän heikompi; katselen Viljandissa Etelä-Eestissä hieman kämäisen hostellin ikkunasta melko kämäiseen maisemaan ja viileältä ynnä sateiselta näyttää. Kotona ilmeisesti sama meininki. Olen täällä jo kuinka monetta kertaa viikon verran vetämässä Qigong kurssia NoTaFe tapahtumassa. Tällä kertaa daoyin muotona Taiji keppi sarja, sekä aivan vähän sisäisempiä keskittymisharjoituksia.Yleensä jopa ylellinen Oma Kodu hostellin järvimaisema on vaihtunut tähän, mutta nukkuessaan ei onneksi juurikaan ole väliä missä on, jos ei sada päälle ja on suht koht lämmintä. Ja ovi, jonka voi sulkea takanaan.

Kesäkuun 7.-9. pidetty Metsä Qigong Leiri meni mukavissa merkeissä. Kiva määrä mukavaa porukkaa kivoissa mökeissä sai nauttia kivasta säästä ja hyvästä ajasta. Ensi vuonna on kymmenes kerta, eli juhlavuosi, ja vetäjiksi tulee muitakin kuin minä, Tommi ja Matti. Tsumura Sensei tietenkin, jos terveys sallii, lisäksi vielä hänen oppilaansa on lupautunut Japanista asti lentää tänne meillekin, lainatakseni Kuro Neko no Tangon suomennettuja sanoja 🙂 Siitä sitten tuonnempana tarkemmin, kun talven jälkeen odottelemme taas uutta kesää.

Uutena tähän kesään mahtuu vielä kansainvälinen Neidan Symposium. 26.-28.7. Helsingissä Studio Dantianissa käsitellään taolaisen qigongin syvintä teemaa, nimittäin sisäisen eliksiirin alkemiaa. Japanista Kiyoshi Hamano tulee keskustelemaan aiheesta ja vetämään harjoituksia, Eestistä kulttuuriantropologi Anzori Barkalaja kertoo shamanismista ja qigongista, ja minä lisään vielä oman lusikkani soppaan. Jos et pääse/päässyt mukaan, löydät joitakin siihen liittyvistä aiheista tämän sarjan aikaisemmista kirjoituksista. Lisää myös on tulossa.

Ennen tuota edellä mainittua tapahtumaa ehdin käydä vielä Kiinassa. Mestari Liu Shanglin esitti minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, ja Harbinista koilliseen, Mustan Lohikäärmeen Joen alueella sijaitsevasta Tieli:n kaupungista jonkun verran vuorille ja metsiä päin sijaitsevassa Riyuexia nimisessä keskuksessa menee muutamia heinäkuun päiviä isossa avajaistapahtumassa. Puhekin on jo valmiiksi kirjoitettu..

Mestari Liu Shanglin on käynyt muutamankin kerran Suomessa. Kerran ajoimme Utsjoelle asti tutustumaan asioihin, joihin vain Utsjoella voi tutustua. Olemme tavanneet pari kertaa Japanissakin aiheeseen liittyvissä tapahtumissa, ja nyt on jo neljäs kerta kun vierailen hänen luonaan Heilong Jiangissa. Kerran oli Tommikin mukana, ja taidettiin saada silloin alempi initiaatio keltahattujen porukkaan. Kun noin 500 ihmistä laulaa sydämen takaa Om Mani Padme Hum mantraa pari tuntia, niin kokemus on kokemisen kokoinen.

Vanha tarina kertoo aatelisesta, jonka perhe palvoi Krishnaa. Pitkä juttu lyhyeksi; eräänä päivänä mies oli metsällä saalistamassa peuraa. Pitkän hiipimisen ja paikallaan olemisen tuloksena hänellä oli upea eläin jo aivan ulottuvilla. Jousi äärimmilleen vedettynä hän päätti ottaa vielä muutaman äänettömän askeleen varmistaaksensa laukauksen, kun maa yllättäen petti hänen altaan, ja hän putosi syvään, terävillä seipäillä varustettuun peura-ansaan ja kuolemaansa.
Kun aatelismiestä ei kuulunut palaavaksi metsästysretkeltä, laitettiin palvelijoita etsimään häntä. Eräs hieman uhkapeleihin ja epäsovinnaiseen elämään mieltynyt palvelija eksyi hämärässä muista, ja kuinka ollakaan, putosi samaan kuoppaan kuin isäntänsä ja menehtyi. Auringon laskiessa maailmojen rajat kuopassa poistuivat ja sielujen noutajat saapuivat. Aatelismies hämmästyi, koska hänen tiensä vei kohti eläinten maailmaa, ja hän kysyi noutajaltaan miksi. Vastaus kuului, että vaikka hän olikin Krishnan palvelija, niin kuollessaan hän oli ajatellut vain peuraa, ja sen menettämistä, ja näin hänen tulee syntyä seitsemän elämän ajaksi peurana.
Palvelijaa tuli noutamaan hieman synkempi hakija. Pimeät varjot muuttuivat tummaksi olennoksi, jonka lonkeromaiset kädet hamusivat pelästynyttä miestä. Äkkiä kuopan pimeys väistyi ja synkkä hahmo vetäytyi varjoihin piiloon sanoen harmistuneena: Mene pois! Tämä henki kuuluu minun maailmaani, hän on syntinen ja epäpuhdas. Valon lähde, Krishna, oli toista mieltä: Hän on minun. Lapsena hänen äitinsä lauloi kehtolauluna Hare Krishna mantraa. Kuoleman hetken koittaessa hänen sydämensä ja mielensä täytti tämä mantra ja Krishna. Hän on minun.

Sanotaan, että muinoin munkkien taivaltaessa vaarallisia vuoristoteitä, he toistivat Om Mani Padme Hum mantraa, jotta tarinan tapaan varmistaisivat oikean suunnan mahdollisen ikävän tapahtuman sattuessa kohdalle. Myös maallikot uskoivat olevansa turvassa esimerkiksi rosvoilta, jotka eivät tohtisi hyökätä tämän Avalokitesvaralle omistetun mantran kaikuessa.
Tenzin Gyatson sanotaan olevan Avalokitesvaran jälleensyntymä. Paremmin hänet tietenkin tunnetaan arvonimellä Tā la’i bla ma, tai Dalai Lama meikäläisittäin.

 

 

Seitai Shiatsu. Kato Kiyoshi

Seitai ja Shiatsu  加藤式整体運動

Sana Shiatsu, kuten edellä jo ehdin esitelläkin, koostuu sormea ja painetta merkitsevistä kirjainmerkeistä; tosin shiatsuhoitaja usein käyttää käden muitakin kohtia, joskus myös jopa jalkojaan hoidon aikana.

Seitai menetelmä on laajan kirjoitelman arvoinen jo itsessään. Kirjain “tai” tarkoittaa kehoa, “sei” puolestaan järjestämistä ja oikealla tavalla olevaa. Seitai menetelmiäkin on monia. Jotkut ovat toiselle tehtävää kehotyötä, jotkut hengitysharjoituksia. Joissakin haetaan harjoituksin kehon spontaania liikettä ja energian kulun aktivointia. Näin Seitai Shiatsun voidaankin sanoa tarkoittavan erilaisin seitain ja shiatsun menetelmin kehon järjestämistä ja virittämistä oikeanlaisempaan kuntoon. Tekniikoihin kuuluu painelua, hierontaa, sivelyä, ravistamista, yurashi-heilutusta, venyttelyä, omakase-pitelyjä jne. Lisäksi hoidettavalle voidaan antaa kotiläksyksi mukaan esimerkiksi ruokailuohjeita sekä hengitys- ja liikeharjoituksia. Myös hoitajan omaan energiatasoon ja sen ylläpitämiseen kiinnitetään huomiota.

Kun otetaan huomioon seitai ja shiatsu sanojen yleisluontoinen merkitys ja menetelmien kattava, suurelta osin perinteisiin ja traditioon perustuva historia, on helppo ymmärtää, että niistä on olemassa lukuisia, toisistaan aika paljonkin poikkeavia menetelmiä, suuntauksia ja koulukuntia. Myöhemmin voisin kertoa muutamastakin niistä, mutta tässä ja näin aluksi lyhyehkösti esittelen omaa koulukuntaani, Kato Shiki Seitai Undo:a koska luonnollisesti tiedän siitä myös eniten.

Sento Yasushi sensein suosiollisella Hawai´ilta käsin kirjeitse tehdyllä esittelyllä uskalsin ilmestyä Seitai Shiatsu klinikalle mestari Katon valvovan silmän alle. Kirje tosin oli perillä jo jonkun aikaa ennen minua, mutta ilmeisesti jäänyt Kato senseille mieleen. Nimittäin Japaniin saavuttuani ja puhelimessa sovittuani, että tulen tutustumaan paikkaan, niin heti minut nähdessään sensei kysyikin, että olenko Kauko. Vastatessani myöntävästi, hän tiedusteli tulinko töihin. Sehän se oli ollut toiveena, ja kun ähkien muodostelin mahdollisimman puoltavaa lausetta, niin sensei sanoi: “no mene vaihtamaan vaatteet”. Ähkin uudestaan ja sain sanotuksi että kävisikö maanantaina, kun perjantai oli jo iltapäivän puolella. Näin sovittiin, ja siinä pysyttiin. Maanantaina sitten seitsemäksi töihin ja viideltä kotiin. Lauantaisin töitä vain puoleen päivään ja sunnuntait vapaat. Periaatteessa…

Seitai Shiatsun ja Kato Shiki Seitai Undo:n kehittäjä Kato Kiyoshi syntyi v.1914 Ichinomiyassa, Chibassa. Parannuttuaan paastoamalla vakavasta sairaudesta, hän päätti ryhtyä opiskelemaan orientaalista hoitotiedettä setänsä Ootake Tokujiron luona Tokiossa. Lukuisien vaiheiden kautta, joista yksityiskohtaisemmin myöhemmin, hän lopulta perusti Osakaan Kenkou Saisei Kaikan – 健康再生会館 nimisen klinikan, jossa minä hänet silloin ensimmäistä kertaa tapasin. Siellä aloitin oppipoikana tieni seitai shiatsu menetelmään, jossa pyritään rentouttamaan keho ja mieli kehon sisäisen virtauksen tasapainottamiseksi ja vahvistamiseksi. Tarkoituksena on eri asteisten jännityksien purkamisen kautta antaa kehon omalle sisäiselle systeemille uutta potkua ja valmiutta palauttaa ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia koko sanan laajassa merkityksessä. Kenkou Saisei Kaikan tarkoittaakin Terveyden Palauttamisen Salia 🙂

Jaa somessa

Kaukon ja Shiatsun Historiasta; Kuinka kaikki alkoi. Osa 1.

Aloitin kehonkäsittelijäurani jo varhain. En tainnut olla vielä edes koulussa, kun tätini maksoi aina markan hakattuani nyrkeillä hänen selkäänsä. Meitä olisi ollut useampikin lapsi lyömässä, mutta minä kuulemma tein sen just hyvin.

Äitini suku on vanhaa parantajasukua ja niin kai sitten se oli tarttunut poikaankin. Vuosien karttuessa ja iän varttuessa lapsena aloitettu ammatti säilyi, sisältö vain laajeni useampaankin suuntaan.

Kuulin sanan Shiatsu ensimmäistä kertaa vasta tultuani Japaniin syksyllä 1977 oppimaan lisää Japaniin Kiinasta tullutta kamppailulajia Shorinji Kempoa, kiinaksi Shaolinsi Quanfa. Treenien väleissä auttelin opettajani Sakata Fumiyasun Finlandia ravintolassa Kyotossa mitä vähäisellä kielitaidollani kykenin. Olin kai paikassa enemmänkin imageen sopiva oikea suomalainen, kuin oikea työntekijä 🙂

Shorinji Kempo harjoittelun yksi osa-alue on nimeltään Seiho. Siinä pyritään kehon energiakanavistossa sijaitsevia pisteitä käyttämällä vaikuttamaan toisen tai oman terveyden- ja hyvinvointitilaan. Tästä erään asiakkaan kanssa keskustellessani yhdisti hän sen Shiatsuun, ja kun en sanaa tuntenut, selvitti hän sitä minulle sitten enemmänkin. Enteitä, enteitä; kahdeksan vuotta myöhemmin olinkin jo töissä Seitai Shiatsu klinikalla Osakassa.

Vasta noin kuusikymmentä vuotta ennen minua kuulivat japanilaisetkin  ensimmäistä kertaa Shiatsusta, ainakin siinä merkityksessä kuin se yleensä nykyisin tunnetaan. Kuinka siihen päädyttiin, niin siitä hieman ensin.

Kirjoitustaidon leviäminen oli ehkä vielä suurempi yhteiskunnallinen mullistus kuin internetin tuleminen meidän aikanamme. Olemassa olleen teknologian ansiosta internet levisi huimaa vauhtia yli koko planeetan, kun taas kirjoitustaito oli aluksi vain harvojen ja valittujen hallussa, ja saavutti uusia alueita erittäin hitaasti. Tullessaan kirjoitustaito oli täysin uusi ilmiö; mitään sitä edeltävää ei ollut, ellei sitten luolamiesten seinämaalauksia voida pitää eräänlaisina kirjoituksina ja oppaina toisille metsästäjille, tai ehkäpä rukouksina jumalille ja hengille. Erilaisia kuvallisia viestejä oli varmaan käytetty, mutta yhtenäisten lauseiden ja tarinoiden luominen kenen hyvänsä luettavaksi oli mullistavaa. Vertauksena mainittakoon, että vanhimmat suomenkielen kokonaiset lauseet löytyvät vasta 1470 luvulta saksalaisesta käsikirjoituksesta Mijnna thachton gernast spuho somen gelen emijna daijda.

Alueella, jota nykyisin nimitetään Kiinaksi on kirjoitettu paljon meitä pidempään. Tosin Suomi oli vielä parin kilometrin paksuisen jäätikön peittämänä, kun tuolla lämpimämmällä seudulla kansat jo kasvoivat ja kukoistivat. Itseasiassa siellä jossain ovat kuulemma kansojemme yhteiset juuretkin.
No, joka tapauksessa jo kauan ennen paperin keksimistäkin siellä kirjoitettiin. Kiinan vanhimpana löydettynä muotona pidetään Shang dynastian (n.1600-1100ea) aikaista jiaguweniä, joka kaiverrettiin kilpikonnan kilven käsiteltyyn sisäpintaan, tai isojen eläinten lapaluuhun. Tämä muinainen kirjoitus löydettiin sanan mukaisesti apteekin hyllyltä. Aivan 1800 -luvun lopulla henkilö nimeltä Wang Yirong huomasi, että paikallisissa lääkekaupoissa myytävät lohikäärmeen luut olivat itse asiassa todella vanhoilla kaiverruksilla varustettuja luita ja kilpiä. Tähän päivään mennessä niitä on löydetty jo yli 150.000.

Monet näistä oraakkeliluiksi nimetyistä kirjoituksista käsittelevät ennustamista ja terveydenhoitoa. Eräässä kysytään oraakkelilta: voiko vastauksen etsijän vatsakivut hoitaa hieronnalla? Toisessa taas halutaan tietää, että kykeneekö naishieroja Zou parantamaan sairauden ja tulisiko hänet kutsua. Näitä tekstejä pidetään vanhimpina kirjallisina  tallenteina orientaalisen hoitotieteen hierontamenetelmistä, joita myöhemmin yleensä ryhdyttiin kutsumaan nimellä anmo, “painaa ja hieroa”. Sieltä kaukaa johtuvat myös Shiatsun juuret.

Kuuluisasta yli 2000v vanhasta Mawang Hautakummun arkeologisesta kaivauksesta löydettiin 1970 -luvun alussa Changshasta, Kiinasta muiden kulttuuriaarteiden ohella mainintoja anmo terapiasta sairauksien hoidossa. Tunnettu n. 1800v sitten Kiinassa vaikuttanut lääkäri ja mm. Viiden Eläimen Leikki nimisen Qigong harjoituksen luoja Hua Tuo käytti anmo:ta leikkauksen jälkeiseen palautushoitoon. Tang Dynastian (n.600-900) aikana Anmo oli laajasti käytössä. Viimeistään niistä ajoista lähtien siihen on sisältynyt myös elämää ravitsevia liike- ja hengitysharjoituksia, luun asettelua ja hoitavien yrttiöljyjen käyttöä. Tang dynastian aikaa pidetäänkin Kiinan kultaisena aikakautena, jolloin sen kulttuurivaikutus oli suurimmillaan ympäröivissä maissa. Tämän myötä myös anmo esiteltiin Koreassa, Japanissa ja muissa Aasian maissa, joissa ne kehittyivät omiin suuntiinsa. Japanissa sitä ryhdyttiin kutsumaan nimellä anma, ja se vakiinnutti asemansa japanilaisissa teate hoitomuodoissa.

Shiatsu on japanilainen sana, jossa shi tarkoitta sormea ja atsu painetta. Japanissa termi tuli yleiseen käyttöön v.1919 Tenpaku Tamain teoksen “Shiatsu Menetelmä” myötä. Shiatsu on kehokäsittelymenetelmä, joka perustuu orientaalisen kansanperinteen hoitotieteisiin ja hierontaan, japaniksi anma, kiinaksi anmo.

Jaa somessa

Pin It on Pinterest